Isä teki kuuseen sähkökynttilät - 1950-luvun joulumuistoja

 Jouluaatto alkoi perheessämme Tammelassa ani varhain. Äiti herätteli lapset jo ennen seitsemää. Ensimmäinen työ oli lakanoiden vaihto. Lakanoita ja muutakaan liinavaatepyykkiä ei talvella juuri pesty. Puhtaat lakanat olivat joulun perinne – Sirkka-äidin  mielestä. Lapset olisivat mielellään nukkuneet pitempään ja nukkuneet joulunpyhätkin likaisilla lakanoilla.

 

Kun kaurapuuro oli syöty, lähtivät isä ja pojat ostamaan joulukuusta Tammelan torilta. Pekka oli sen verran lainkuuliainen kansalainen, ettei hän lähtenyt kuusivarkaisiin lähimetsään. Joulun alla aina kerrottiin, että kaupunki on palkannut vahteja nappaamaan kiinni kuusivarkaita. Ennen vieraiden tuloa iltapäivällä isä ja lapset kävivät saunassa. Äiti ei sinne ruoanlaittokiireiltään ehtinyt.

 

Joulun valmistelut oli aloitettu jo viikkoja aikaisemmin. Joulusiivousta oli tehty pitkin joulukuuta. Vaikka Marttojen ohjeiden mukaan komeroita ei tarvitse jouluksi siivota, jollei aio viettää joulua komerossa, oltiin 1950- ja 1960-luvuilla eri mieltä. Vaatteet tuuletettiin, likapyykki pestiin ja tavarat järjestettiin. Suursiivo tehtiin pari päivää ennen joulua. Matot tampattiin ja tuuletettiin ulkona, lattiat pestiin. Olohuoneessa oli posliinikukka, joka kiipesi ylös ja sivuille puuritilässä, joka ulottui lattiasta kattoon. Sain muutaman pennin palkakseni, kun pyyhin kostealla pumpulitupolla kukan lehdiltä pölyt pois. Joulun aikaan tehtäväni oli hoitaa hyasinttia, ainoata joulukukkaa. Kukan juurelle laitettiin lunta. Nykykäsityksen mukaan hyasinttia ei tarvitse edes kastella. 

 

Rakastin pienestä pitäen rakastanut järjestystä ja hyvissä ajoin ennen joulua oli kirjoituslipaston laatikot järjestettävä. Vanhoja Ajan Sävelen tai Elokuva-Aitan numeroita ei tietenkään heitetty menemään. Aarteita olivat myös vihot, joihin oli liimattu filmitähtien kuvia: Marlon Brando, James Dean, Rita Hayworth, Elisabeth Taylor, Anthony Perkins, Marilyn Monroe, Audrey Hepburn. Kiiltokuvat olivat siirtyneet pikkusiskon omaisuudeksi. Veljet sain houkuteltua kirjoituspöytänsä siivoamiseen, koska piti saada tilaa mahdollisille uusille joululahjaksi saataville tavaroille.

 

Isä ja veljeni kävivät ostamassa jouluaattona aamupäivällä joulukuusen Tammelan torilta. Isä oli lainkuuliainen mies eikä lähtenyt kuusen kaatoon lähimetsään Huhujen mukaan metsässä oli kaupungin vahteja. Isä ja lapset koristelivat kuusen. Kuusessa oli oikeat kynttilät, kunnes isä teki itse sähkökynttilät. Ne saivatkin sitten palaa kuusessa melkein ympäri vuorokauden. Oikeiden kynttilöiden polttamista oli rajoitettu, kun väkeä oli kamarissa aina paljon.

Mieluisin hetkeni hetki joulun aikaan oli joulupäivän aamuna. Silloin sai yöpuku päällä kaikessa rauhassa lukea kuusen vieressä sohvalla joululahjaksi saatua kirjaa. Kukaan ei patistellut mihinkään.

 

Kinkku oli joulun herkkuruokaa 

Suurin osa jouluruoista valmistettiin jouluaattona. Lanttusurvos, perunat ja muut juurekset Sirkka oli käynyt ostamassa Tammelan torilta. Porkkanat ja punajuuret keitettiin aatonaattona. Yöksi ne käärittiin sanomalehtipakettiin, jotta ne kypsyivät lopullisesti. Porkkanoita ja punajuuria tarvittiin rosolliin. Lasimestarin silli oli tehty jo muutamaa päivää aikaisemmin. Kellarissa ei juuri talvisaikaan voinut säilyttää ruokia, siellä oli pakkasilla liian kylmä. Keittiössä oli kylmäkomero, jossa oli pieni luukku ulos. Sieltä virtasi kylmää ilmaa.

 

Joulupöydässä oli tarjolla rosollia, lasimestarin silliä, lanttulaatikkoa, makaronilaatikkoa, maksalaatikkoa, livekalaa ja valkokastiketta, keitettyjä perunoita ja herneitä sekä kinkkua. Jälkiruokana oli sekahedelmäkeittoa. Hankalin valmistettava oli livekalan kanssa tarjottava valkokastike. Kaikki ruoat valmistettiin hellalla, joka iltapäivällä oli hehkuvan kuuma. Uuni oli ollut lämpimänä monta tuntia.

 

Etenkin joulun alla äiti jännitti ruoanlaittoa, hän väitti, ettei ollut hyvä kokki. Parempia olivat hänen sisarensa Kerttu ja Alli, mutta molemmat tekivät kaupoissaan pitkää päivää jouluaattonakin, joten aterian valmistaminen oli Sirkan harteilla. Kinkun Pekan sisar Elvi hyvissä ajoin linkun Varkaudesta linja-autokyydillä eli Matkahuolto hoiti kuljetuksen. Miesten ja poikien mielestä kinkussa oli parasta valkoinen ihrakerros, sen päälle laitettiin sinappia ja hyvää oli.

 

Neljän maissa jouluaattona kolme tätiämme ja yksi setämme tulivat viimeisellä rollikalla, joka tuli kaupungista meille Tammelaan. Rollikat ja onnikat eivät kulkeneet aattoiltana eivätkä joulupäivänä. Kotiin vieraat palasivat taksilla. Isä-Pekka kävi hakemassa taksin Tammelan torin taksitolpalta kilometrin päästä. Puhelimia kun ei ollut. Tapaninpäivänä mentiin kylään Alli- ja Maija-tädille. Siellä oli tarjolla erityisherkkua: luumukiisseliä kermavaahdon kanssa.

 

Lapset tiesivät, että vanhemmat hankkivat joululahjoja etukäteen. Äiti piilotti lahjat vintille, mutta tein sinne tutkimusretkiä. Pakettien ulkonäöstä saattoi päätellä, onko paketissa yöpuku vai kirja. Lapset saivat lahjaksi urheiluvälineitä: suksia, luistimia, jääkiekkomailoja, lätkiä, eristysnauhaa.

 

Joulupukkina oli vuodesta toiseen seinänaapurimme  Niilo. Viisivuotiaana pikkusiskoni alkoi ihmetellä miksi meille ei koskaan tule mummu-pukki. Yksi tädeistä ryhtyi mummu-pukiksi. Kriminkoipiturkki päälle, huivi päähän ja talvijalkineet jalkaan, ja keppi käteen. Aikuisista joulumuori-idea oli hyvin hauska ja he kyselivät muorilta kaikenlaista, niin että muori ja kyselijät nauroivat välillä kippurassa. Lapsia se ei haitannut, tärkeintä oli saada lahjat.