Huonosti tunnettu kaupunginosa

He eivät tiedä että me osaamme luistella, pelata jalkapalloa ja jääpalloa, heittää keihästä, juosta Cooperin testiä. Me osaamme tehdä joulukortteja. Me osaamme järjestää myyjäisiä, pitää kokouksia, neuloa ja virkata yhdessä, kokata yhteistoimin, laulaa moniäänisesti, jumpata, joogata, järjestää tapahtumia, opettaa suomen kieltä heille, joille se ei ole äidinkieli, jaksamme kuunnella tieteellisiä ja asiapitoisia esitelmiä ja syömme mielellämme yhdessä. Me haluaisimme organisoida tapaamisia ja järjestää tekemistä lapsille, nuorille, aikuisille ja ikäihmisille. Me jopa haluamme suojella Mätäjokea ja taata että joessa liikkuvat taimenet pääsevät kulkemaan esteettömästi.

Heidän mielestään emme asu kaupunkiuudistusalueella, jolle pitäisi antaa lähiöavustusta liikuntapalvelujen parantamiseen. Mutta me tarvitsemme kipeästi rahaa Pitäjänmäen urheilukentän pukukopin korjaamiseen tai oikeastaan uuden rakentamiseen. Ja ennen kaikkea kenttää on hoidettava myös talvella. Pitäjänmäki-seura ja Pitäjänmäen Tarmo ovat tehneet kovasti töitä urheilukentän puolesta.

Kun he, siis kaupungin virkaväki katselee kaupunkia Helsingin keskustasta käsin, on Pitäjänmäki kaukana   lännessä. Jos huolimattomasti katsoo karttaa, voi luulla että Pitäjänmäki on oikeastaan Espoota. Tuskin kenenkään virkahenkilön muisti yltää niin pitkälle että mielessä kummittelisi tilanne, jolloin Helsingin ja Pitäjänmäen raja kulki nykyisen Haagan liikenneympyrän kohdalla. Pitäjänmäki kuului silloin  Helsingin pitäjään. Vasta 1946 Pitäjänmäki ja monet muut alueet liitettiin Helsinkiin.

 Olin jo vuonna 2004 mukana kun kirjelmien, neuvottelujen, tapaamisten ja puhelinsoittojen avulla yritettiin saada asukastalotiloja Pitäjänmäelle. Aina välillä olimme melkein maalissa ja tilat olivat käden ulottuvilla, mutta viime metreillä rahat loppuivat tai tarkoitus oli uudistaa koko asukastalo -järjestelmää. Jäimme aina jonkin muun hankkeen jalkoihin.  

Pari vuotta puhuttiin suurin kirjaimin ja kovalla äänellä miten Pitäjänmäen kirjasto uudistetaan ja remontoidaan ja sinne sitten saadaan asukastila. Mutta kun remontti vihdoin ja viimein alkoi, rahaa olikin vain pintasilotteluun ja uusiin huonekaluihin. Siinä yhteydessä kehitettiin kirjastohenkilökunnan kiertojärjestelmä. Henkilökunta oppii uutta kun on työssä muualla kuin kotikirjastossa. Mutta me asiakkaat olemme menettäneet ammattitaitoiset, tutut osaajat, joiden apuun saattoi aina turvautua.

Olen luvannut etten hermostu Raidejokerin työnmaan tuottamista yllätyksistä. Mutta selkeää välinpitämättämyyttä ja ylenkatsomista saan vastustaa. Ei kaupunginosaa pidä hylkiä sen takia ettei sieltä ole kaupunginvaltuutettua eikä siellä asu tärkeiden lautakuntien puheenjohtajia eikä jäseniäkään eikä siellä ole suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Mieluummin meistä jokainen valitsee turvalliset kotinurkat, mutta ei siitä pidä rangaista. Pitäjänmäki on jäänyt monesta hankkeesta pois, koska elämä on liiaksi mallillaan.

Nyt Pitsku on pudotettu pois jopa ikäihmisille jaettavien joulukorttien keräyspaikoista – siitä epäilykseni että luullaan että emme osaa tehdä edes joulukortteja. Mutta voimmehan uhata ja viedä kortit Pitäjänmäen kirjastoon, josta ne varmaan kaupungin sisäisessä postissa menevät vaikka Kannelmäen kirjastoon edelleen jaettavaksi.    

Kun korona-aika muuttuu tavalliseksi elämäksi, saattaa olla että pitäjänmäkeläiset kokoavat voimansa, pyytävät mukaan ystävänsä Konalasta ja Pajamäestä ja lähtevät joukolla tapaamaan pormestaria ja hänen esikuntaansa. Katsotaan sitten kunnallisvaalien jälkeen! Vietetään joulu kuitenkin ensin yhdessä tai erikseen, mutta kumminkin.

Julkaistu 1.12.2020 Tanotorvessa 



 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku