Tahto - näytelmä Aino-Kaisa Saarisesta
Kun tavoite on selkeä, on kaikki sen jälkeen helppoa.
Tarvitaan vain keinot päämäärän saavuttamiseen. Keinoja on tarjolla Aino-Kaisa
Saarisen elämässä jo pikkutytöstä lähtien. Helsingin Kaupunginteatterin pienen
näyttämön Tahto -näytelmässä Saarisen perheen isä (Risto Kaskilahti) kannustaa
tai pakottaa – kumman vaihtoehdon haluaa valita – kaksostyttäriään kilpailemaan
pienestä pitäen. Isä ottaa sekuntikellolla aikaa kun tytöt juoksevat kotitalon
ympäri.
Aino-Kaisalle, Aikulle on selvää, että hän haluaa olla hyvä
hiihtäjä ja voittaja, päämäärä ja tavoite ovat selkeitä. Jopa kaksossisar,
lahjakas hiihtäjä hänkin oli paha kilpailija, puhumattakaan Virpi Kuitusesta.
Suni Pesosen ohjaamassa näytelmässä ovat mukana Aikun
vanhemmat, valmentajat, kilpatoverit, toimittajat, lääkärit, kaikki jotka ovat
mukana huippu-urheilijan arjessa. Rakkaus ja tytär pehmentävät hieman, mutta
uusi elämäntilannekaan ei horjuta Aino-Kaisan voitontahtoa. Vanhemmat ja
aviomies auttavat huippu-urheilijaa pyyteettömästi ja kaiken tukensa antaen.
Näytelmän toteutus on raikas ja sopivan yllätyksellinenkin.
Lavastus ja puvustus (Tinja Salmi) ovat onnistuneita. Pääroolissa loistaa
Sanna-Jude Hyde. Elohopeamaisen notkea ja nokkela, koko ajan liikkeessä, vähän totinen
ja helposti suorituksiinsa tyytymätön, mutta tinkimätön tahdonvoimassaan. Isä
(Risto Kaskilahti) ja äiti (Leena Rapola) ”uhraavat” kaiken tyttärensä eteen. Kaksossisaren
(kaikki roolinsa hyvin hoitava Vappu Nalbantoglu) on vaikea ymmärtää sisaren
töykeyttä.
Kilpailuhenkisyyttä ja lievää epäluuloa on kaiken aikaa
ilmassa, kun Virpi Kuitunen (Linda Zilliacus) ja Aikku kohtaavat. Virpi
selittää että hän ei ymmärrä miksi Aikku on niin töykeä hänelle. Jos Virpi
olisi hiihtänyt hitaammin, olisi Aikku varmaan pitänyt häntä ystävänään.
Tinkimätön on Virpikin ollut tavoitteidensa saavuttamisessa.
Näytelmä käy nopeaa tahtia läpi suomalaisen hiihdon skandaalit
ja kaikki käänteet. Tahdossa urheilu ja teatteri onnistuvat yhteistyössään
hienosti. Tahtoahan tarvitsemme kaiken aikaa – muuhunkin kuin hiihtämiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti