Tahto - näytelmä Aino-Kaisa Saarisesta

Kun tavoite on selkeä, on kaikki sen jälkeen helppoa. Tarvitaan vain keinot päämäärän saavuttamiseen. Keinoja on tarjolla Aino-Kaisa Saarisen elämässä jo pikkutytöstä lähtien. Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön Tahto -näytelmässä Saarisen perheen isä (Risto Kaskilahti) kannustaa tai pakottaa – kumman vaihtoehdon haluaa valita – kaksostyttäriään kilpailemaan pienestä pitäen. Isä ottaa sekuntikellolla aikaa kun tytöt juoksevat kotitalon ympäri.   

Aino-Kaisalle, Aikulle on selvää, että hän haluaa olla hyvä hiihtäjä ja voittaja, päämäärä ja tavoite ovat selkeitä. Jopa kaksossisar, lahjakas hiihtäjä hänkin oli paha kilpailija, puhumattakaan Virpi Kuitusesta.

Suni Pesosen ohjaamassa näytelmässä ovat mukana Aikun vanhemmat, valmentajat, kilpatoverit, toimittajat, lääkärit, kaikki jotka ovat mukana huippu-urheilijan arjessa. Rakkaus ja tytär pehmentävät hieman, mutta uusi elämäntilannekaan ei horjuta Aino-Kaisan voitontahtoa. Vanhemmat ja aviomies auttavat huippu-urheilijaa pyyteettömästi ja kaiken tukensa antaen.

Näytelmän toteutus on raikas ja sopivan yllätyksellinenkin. Lavastus ja puvustus (Tinja Salmi) ovat onnistuneita. Pääroolissa loistaa Sanna-Jude Hyde. Elohopeamaisen notkea ja nokkela, koko ajan liikkeessä, vähän totinen ja helposti suorituksiinsa tyytymätön, mutta tinkimätön tahdonvoimassaan. Isä (Risto Kaskilahti) ja äiti (Leena Rapola) ”uhraavat” kaiken tyttärensä eteen. Kaksossisaren (kaikki roolinsa hyvin hoitava Vappu Nalbantoglu) on vaikea ymmärtää sisaren töykeyttä.

Kilpailuhenkisyyttä ja lievää epäluuloa on kaiken aikaa ilmassa, kun Virpi Kuitunen (Linda Zilliacus) ja Aikku kohtaavat. Virpi selittää että hän ei ymmärrä miksi Aikku on niin töykeä hänelle. Jos Virpi olisi hiihtänyt hitaammin, olisi Aikku varmaan pitänyt häntä ystävänään. Tinkimätön on Virpikin ollut tavoitteidensa saavuttamisessa.

Näytelmä käy nopeaa tahtia läpi suomalaisen hiihdon skandaalit ja kaikki käänteet. Tahdossa urheilu ja teatteri onnistuvat yhteistyössään hienosti. Tahtoahan tarvitsemme kaiken aikaa – muuhunkin kuin hiihtämiseen.