Kansallisteatterin Willensaunan Sammakkokuningas

Pasi Lampelan näytelmille on ominaista kaaos. Kaaos voi olla ulkoisissa tapahtumissa tai näytelmän henkilöiden mielessä. Sammakkokuninkaassa Kansallisteatterin Willensaunassa ne ovat molemmissa.

Näytelmässä on kolme henkilöä: isä, poika ja tytär. Sisaruksilla on eri äidit, mutta he ovat kasvaneet sen verran tiiviisti yhdessä, että heidän välilleen on kutoutunut kiinteä välittämisen suhde. Sisaren puolelta ehkä liiankin kiinteä. Isä sen sijaan seilaa siinä välissä hieman hämmentyneenä ja kyvyttömänä ymmärtämään mistä lasten elämässä on oikein kyse.

Lisäjännitteen esitykseen tuo se, että näyttämöllä on oikeasti isä ja poika, Heikki Nousiainen ja Mikko Nousiainen. Sisar on Sari Puumalainen. Isä on eläkeikäinen autokauppias, joka hiljattain on myynyt yrityksensä, poika NHL -joukkueen jääkiekkoilija ja sisar itseään etsivä opiskelija-työtön.

Poika on palannut kesäksi Suomeen. Hänen tilanteensa on ajautunut pisteeseen, jossa hän ei enää kykene palaamaan jäälle. Hän ei kestä epäonnistumista ollenkaan. Ajatuskin  siitä että ei enää olisi paras, ”halvaannuttaa” hänet. Isälle on päivän selvää, että poika palaa Jenkkeihin ja allekirjoittaa sopimuksensa.

Sisar on keksinyt ratkaisuksi oman elämäntilanteensa lukkiutumiseen. Hän lähtee veljen mukaan  Yhdysvaltoihin.

Näitä näennäiseksi itsestään selviä ongelmia, ahdistuksia ja vastoinkäymisiä valvotaan taidolla ja tunteella. Tarina sinänsä on ehjä, samalla kertaa yllättävä ja itsestään selvä.

Jokainen näyttelijöistä suoriutuu tehtävästään erinomaisesti. 

Sari Puumalainen on sopivalla tavalla liikuttavan avuton ja sekoileva, mutta kaikessa on mukana elämän raskaus ja tarkoituksettomuus – veljen menestys ei riitä hälventämään omaa ahdistusta.

Mikko Orpanan tanssiosuudet täydentävät jääkiekkoilijan mielenliikkeitä onnistuneesti. Kaikki on kohdallaan. Hyvää ajassa kiinni olevaa teatteria. 

  

                                            Kuvat Tommi Mattila