Kohtauksia eräästä avioliitosta Kansallisteatterissa
Meillä kaikki on hyvin. Me rakastamme ja kunnioitamme
toisiamme. Meillä on kaksi tervettä ja iloista lasta. Molemmilla on työ, josta
pidämme ja josta saamme kohtuullisen hyvää palkkaa. On toiveiden mukainen koti
ja auto ja mahdollisuus lomailla missä haluamme. Ainoa ongelma on, että töitä
on molemmilla liian paljon. Ei oikein jää aikaa toinen toisillemme.
Näinhän kaikki avioliittokuvaukset alkavat. Niin myös
Kansallisteatterin Omapohjassa Ingmar Bergmanin alun perin elokuvana tunnetuksi
tullut Kohtauksia eräästä avioliitosta. Näytelmän on ohjannut ja suomentanut
Michael Baran, Mariannena Kristiina Halttu ja Johanina Esa-Matti Long. Heidän
tyylikkään, mutta hieman kolkon kotinsa on lavastanut Tarja Simone, hänen
käsialaansa on myös puvustus.
Kaikki siis alkaa hyvin harmonisesti. Tutustumme
tyylikkääseen ja melko määrätietoiseen Marianneen ja hieman vetäytyvään ja
epävarmaan Johaniin. Aika pian selviää
mistä kaikessa on kysymys. Johan kertoo rakastuneensa. Tieto yllättää Mariannen
täysin. Ja siitä alkaa aviopuolisoiden välien raastava selvittely. Välillä on
tyyntä, välillä myrskyistä.
Omapohjan näytelmässä ajan eteneminen ja tilanteiden
muuttuminen on hoidettu tyylikkäästi, lavasteita täytyy muuttaa vain vähän,
jotta tiedämme että olemme Johanin työhuoneessa tai Mariannen uudelleen täysin
oman makunsa mukaan sisustetussa parin entisessä kodissa.
Bergman ei oikeastaan yllätä katsojia silläkään, että varsin
pian Johan huomaa että hänen elämänmuutoksensa ei ole tuonut mukanaan mitään
parempaa, pikemminkin päinvastoin. Vanhaan ei myöskään ole palaamista, joten
onko eletty elämä ollut sittenkin virheitä virheiden perään.
Katsomossa oli kutkuttavaa seurata, miten varsinkin
iäkkäämmät miehet selkeästi tunsivat olonsa hankalaksi. Oliko kaikessa liian
paljon tuttua.
Kohtauksia eräästä avioliitosta on tyylikästä, puhuttelevaa
ja tärkeää teatteria. Kristiina Halttu on kaikilla tavoin upea roolissaan.
Kaikki on hiottua, mutta viimeiseen asti analysoitua ja uskottavaa. Esa-Matti
Long hieman haparoivampi. Pakostakin pohdin millainen näytelmästä olisi tullut
jos muutaman vuoden takaisesta Helsingin Kaupunginteatterin esityksestä olisi
otettu Kristiina Haltun vastapeluriksi Eero Aho.
Kuva Tuomo Manninen
Kommentit
Lähetä kommentti