Kirjat, keiju ja kevät
Puhutaan ilmiöstä nimeltä kevätsiivous. Koin tehneeni kevätsiivousta kun olin pessyt ikkunat ja vaihtanut ohuemmat täkit ja pessyt päiväpeitteen ja muutaman verhonkin. Sitten hipaisin yhtä kirjahyllyä kirjojen takaa. Pölyä!!! Miten kauan siitä onkaan kun olen imuroinut kirjat ja pyyhkinyt pölyt Lundian hyllyiltä. Vastaus - kauan.
Ei muuta kuin toimeksi ja kirjoja imuroimaan. Niitä on meillä aika paljon, mutta urakka taittui sittenkin kumman helposti. Minulla on tapana suunnitellla etukäteen mitä minäkin päivänä teen. Asetan itselleni aika usein epärealistisia tavoitteita. Kirjojen imurointi ei kuulunut mihinkään suunnitelmiin ja nyt se on tehty. Vastapainoksi en ole sitten ehtinyt ollenkaan kirjoittaa "puhtaaksi" sitä mitä löysin toissa viikolla Tampereen kaupunginarkistosta. Mutta ehtiihän ne... Pääasia että kirjat on imuroitu.
Meillä oli eilen vieraana keiju. Hän kaipasi kyllä äidin ja isin luokse. On aika hämmentävää kun 5-vuotias selittää totisena että nyt äidillä ei ole vapaapäivää ollenkaan. Ja isikin on ollut työmatkalla koko viikon. Sitä onnellisempi Kerttu oli kun sain kivuta isin syliin kun vein hänet lauantaina iltapäivän lopuksi kotiin.
Leikkasin nurmikon ensimmäisen kerran tänä keväänä perjantaina. Enska kyseli pidänkö todella niin paljon nurmikon leikkaamisesta miltä se näyttää ja pakko oli sanoa että pidän. Nautin kun muutaman päivän nurmikolla ei ole yhtään voikukkia. Olen nyhtänyt voikukkia pihanurmikolta ja tien vierustalta kymmeniä ja aina seuraavana aamuna niitä on vaikka kuinka paljon.
En osaa itsekään selittää miksi voikukat eivät mielestäni kuulu siistiin pihapiiriin. Istutin kaksi pensasmustikkaa pihallemme. Saa nähdä saako niistä koskaan marjoja. Muutenkin istutukset alkavat olla kunnossa.
Se mikä ei ole kunnossa on kameran ja tietokoneen pilviyhteys. Kamerassa on asetuksissa merkintä että pilvi toimii, nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen.
Hämmentävää on ollut seurata viime päivinä demareitten touhuja. Ensin kierrätetään ministereitä uskomalla että nuoret virkanaiset tuovat puolueelle uusia ääniä. Sitten erotetaan Demokraatti -lehden eli Demarin päätoimittaja. Vesa Karvinen Jyväskylästä arveli että kohta voisivat Demarin poispotkitut johtavat toimittajat perustaa kerhon.
On harmillista olla osana puuhassa jossa demokratia on kaukana. Olen kuvitellut että tapa jolla Kalevi Sorsa johti puoluetta on takanapäin. Mitä vielä - samanhenkisiä herkkähipiäisiä ja jatkuvaa palvontaa kaipaavia ovat myöhemmätkin johtajat. Nykyjohdosta puhumattakaan.
Mitä pidempään olen katsonut Vallan linnaketta, sitä pahemmalta on alkanut tuntua suomalainenkin politiikan teko. Kataisella ja Urpilaiselle ovat viestintäihmiset saaneet uskoteltua että kaikki asiat pitää selittää myönteisesti ja positiivisesti. Ja toimittajat antavat jatkuvasti tilaa ns. järjestetyille jutuille ja haastatteluille. Ja kaikki vaikuttaa päällisin puolin nin spontaanilta. Joka sana ja lause on etukäteen harjoiteltu ja puhujan suuhun istutettu.
Mutta onneksi kotipiha kukkii.
Ei muuta kuin toimeksi ja kirjoja imuroimaan. Niitä on meillä aika paljon, mutta urakka taittui sittenkin kumman helposti. Minulla on tapana suunnitellla etukäteen mitä minäkin päivänä teen. Asetan itselleni aika usein epärealistisia tavoitteita. Kirjojen imurointi ei kuulunut mihinkään suunnitelmiin ja nyt se on tehty. Vastapainoksi en ole sitten ehtinyt ollenkaan kirjoittaa "puhtaaksi" sitä mitä löysin toissa viikolla Tampereen kaupunginarkistosta. Mutta ehtiihän ne... Pääasia että kirjat on imuroitu.
Meillä oli eilen vieraana keiju. Hän kaipasi kyllä äidin ja isin luokse. On aika hämmentävää kun 5-vuotias selittää totisena että nyt äidillä ei ole vapaapäivää ollenkaan. Ja isikin on ollut työmatkalla koko viikon. Sitä onnellisempi Kerttu oli kun sain kivuta isin syliin kun vein hänet lauantaina iltapäivän lopuksi kotiin.
Leikkasin nurmikon ensimmäisen kerran tänä keväänä perjantaina. Enska kyseli pidänkö todella niin paljon nurmikon leikkaamisesta miltä se näyttää ja pakko oli sanoa että pidän. Nautin kun muutaman päivän nurmikolla ei ole yhtään voikukkia. Olen nyhtänyt voikukkia pihanurmikolta ja tien vierustalta kymmeniä ja aina seuraavana aamuna niitä on vaikka kuinka paljon.
En osaa itsekään selittää miksi voikukat eivät mielestäni kuulu siistiin pihapiiriin. Istutin kaksi pensasmustikkaa pihallemme. Saa nähdä saako niistä koskaan marjoja. Muutenkin istutukset alkavat olla kunnossa.
Se mikä ei ole kunnossa on kameran ja tietokoneen pilviyhteys. Kamerassa on asetuksissa merkintä että pilvi toimii, nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen.
Hämmentävää on ollut seurata viime päivinä demareitten touhuja. Ensin kierrätetään ministereitä uskomalla että nuoret virkanaiset tuovat puolueelle uusia ääniä. Sitten erotetaan Demokraatti -lehden eli Demarin päätoimittaja. Vesa Karvinen Jyväskylästä arveli että kohta voisivat Demarin poispotkitut johtavat toimittajat perustaa kerhon.
On harmillista olla osana puuhassa jossa demokratia on kaukana. Olen kuvitellut että tapa jolla Kalevi Sorsa johti puoluetta on takanapäin. Mitä vielä - samanhenkisiä herkkähipiäisiä ja jatkuvaa palvontaa kaipaavia ovat myöhemmätkin johtajat. Nykyjohdosta puhumattakaan.
Mitä pidempään olen katsonut Vallan linnaketta, sitä pahemmalta on alkanut tuntua suomalainenkin politiikan teko. Kataisella ja Urpilaiselle ovat viestintäihmiset saaneet uskoteltua että kaikki asiat pitää selittää myönteisesti ja positiivisesti. Ja toimittajat antavat jatkuvasti tilaa ns. järjestetyille jutuille ja haastatteluille. Ja kaikki vaikuttaa päällisin puolin nin spontaanilta. Joka sana ja lause on etukäteen harjoiteltu ja puhujan suuhun istutettu.
Mutta onneksi kotipiha kukkii.
Kommentit
Lähetä kommentti