Kummitusjuttuja Tampereelta Tampereen Työväen Teatterissa

Tampereen Työväen Teatterissa voi tavata melkein kaikki tamperelaiset kummitukset kun menee katsomaan näytelmää Kummitusjuttuja Tampereelta. Kummitukset on kaivanut esiin ei- tamperelainen käsikirjoittaja Juho Gröndahl ja näytelmän on ohjannut ei-tamperelainen Esa-Matti Smolander. Kummitusten löytäminen ei ole ollut vaikeaa, niitä on Tampereella paljon.   

Paras löytöpaikka on Eino Salmelaisen näyttämö. Eino Salmelainen oli TTT:n johtaja 1943-1966. Vanha päänäyttämö saanut nimensä Salmelaiselta. Kunnon kummitus ei voinut käsittää miksi näyttämölle annettiin ensin nimi hänen mukaansa, sitten otettiin pois, mutta onneksi otettiin käyttöön uudestaan kymmen vuotta sitten. Ja Salmelainen pääsi hyvällä mielellä hoitamaan tärkeää tehtäväänsä teatterin kummituksia.

Ennen kuin näytelmässä päästään tutustumaan Samuli Mujeen esittämään Salmelaiseen, seurataan mitä valomestarit puuhaavat teatterin lavalla keskiyöllä. Berliiniläis-pietarsaarelainen ohjaaja vaatimuksineen tuntuu niin ankaralta, että yksityiskohtia on hiottava luvattomissa ylitöissä. Mutta työrupeama ei olekaan ihan tavallinen työkeikka. Valomestarit (Pentti Helin ja Eriikka Väliahde) eivät itsekään tiedä mitä he pelästyvät ja pelkäävät: outoja ääniä, täpötäyttä katsomoa (ei siellä voi yöllä olla ketään), haamuja, savuja ja kolinoita.

Vähitellen tutustutaan kaupunkia hallitseviin kummituksiin. Heitä on jäljellä erityisesti vuoden 1918 jäljiltä. Kaupungin kummallisuuksiin – melkein kummituksiin on näytelmässä laskettu Ilveksen ja Tapparan aika ajoin kaupungin keskustan valtaavat fanit. Oman osansa saavat delfinaarion ”lemmikit. Eikä ole rauhaan jättänyt entistä työpaikkaansa teatterinjohtaja Lasse Pöystikään. Mikään ei ole unohtunut vuodelta 1979.

Kun näytelmän jälkipuoliskolla annetaan enemmän tilaa Salmelaisen ajatuksille, on yksi tähtihetkistä ja elämän epäreiluudesta kertova kohtaus, jossa Salmelainen yrittää muistella Veijo Pasasen hienoa roolia ohjaamassaan Hamletissa. Sitä ei kukaan muista, mutta Pelle Hermannin muistavat kaikki. Salmelainen pohtii myös teatterin tekemistä ylipäätään.

Näytelmä on samalla pieni oppitunti Tampereen historiasta ja ennen kaikkea Tampereen Työväen Teatterin menneisyydestä ja teatterin tekemisestä. Ripauksen kritiikkiä ja hämmästelyä tamperelaisuutta vastaan uskaltaa itsekseen jopa ääneen lausua stadilainen teatterinohjaaja.        

     

                                      

                                                Samuli Muje Eino Salmelaisena 

                                                       Kuva Kari Sunnari