Tampereen Työväen Teatterin Momentum 1900 musikaali

Tampereen Työväen Teatterin Momentum 1900 musikaali tarjoaa tuhdin tietopaketin suomalaista taidemaailmasta ja poliittisesta ilmapiiristä vuonna 1900. Musikaalissa valmistaudutaan Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn. Suomen paviljongin rakentajat joutuvat kaiken aikaa tasapainoilemaan Venäjän tsaarin ja hänen ”vahtikoiransa” ruhtinas Tenishevin ohjeiden kanssa.

Suomessa on alkanut ensimmäinen sortokausi ja venäläistämispolitiikkaa on kiristetty. Oman osaston saaminen maailmannäyttelyyn on iso saavutus Venäjän vallan alaiselle Suomelle. Taiteilijoiden tavoitteena on nostaa Suomi kansakuntana koko maailman tietoisuuteen. 

Pariisiin musikaalissa johtavat seinille heijastetut valokuvat Pariisista ja Suomen osastosta, jossa omaa osuuttaan eli omien töittensä ylöspanoa ovat vahtimassa Albert Edelfelt ja Akseli Gallen-Kallela. Paviljongin suunnittelijoista on paikalla Eliel Saarinen (Juha Matti Koskela). Näytelmän kertojana tai paremminkin seremoniamestarina on kuvanveistäjä Ville Vallgren (Martti Suosalo), joka viimeistelee Havis Amandan patsasta.

Musikaalin rakkaustarinan henkilöillä ei ole oikeita esikuvia. Pariisiin taidetta opiskelemaan tullut nuori Virna (Emilia Keskivinkka) tapaa paviljongin rakennustöissä olevan Eliaksen (Saska Pulkkinen) ja nuoret rakastuvat. Luokkaerolla on ja ei ole väliä. Eliaksen kautta mukaan tulee myös Euroopan kuohuva poliittinen elämä. Tiukimmassa paikassa joutuvat suomalaiset nuoret vasemmistolaiset Larissan (Petra Ahola) johdolla suojelemaan Lenin henkeä.

Musikaali on tarkoin rakennettu. Koreografia (Petri Kauppinen), lavastus (Hannu Lindholm) ja puvustus (Marjaana Mutanen), videosuunnittelu (Eero Auvinen) ja äänisuunnittelu (Kalle Nytorp) ovat huippuluokkaa. Mutta kaikesta tästä huolimatta musikaali ei noussut listallani huippuluokkaan. Katsomista helpotti suuresti Suomen historian ja etenkin venäläistämispolitiikan tunteminen. Ajankohdan valitseminen Tampereen Työväen Teatterin 120-vuotisjuihlanäytelmään on hieno valinta. On tärkeää kerrata miten suuri merkitys taiteella on ollut suomalaisen kansakunnan rakentamisessa – etenkin sen jälkeen kun maa oli lyöty kahtia.  

Näyttely oli menestys suomalaisille. Suomalaiset palkittiin 11 Grand Prixilla, 26 kultamitalilla, 45 hopeamitalilla, 42 pronssimitalilla ja 32 kunniamaininnalla (Mention Honorable). Näyttelyssä kävi 50 miljoonaa ihmistä. Näyttelyn rakennuksista jäivät pysyviksi Grand Palais, Petit Palais ja Orseyn museo. Sen sijaan liikkuva jalkakäytävä ja virtuaalinen Välimeren risteily purettiin. Eiffelin torni oli valmistunut edelliseen Pariisiin maailmannäyttelyyn 1889 ja se oli tarkoitus purkaa 20 vuoden kuluttua. Onneksi niin ei tehty.   

 

                                      Martti Suosalo - kuva Kari Sunnari

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Helsingin Kaupunginteatterin Hiljaiset sillat

Kultalampi Helsingin Kaupunginteatterissa