Kultalampi Helsingin Kaupunginteatterissa
Toisilleen kipakasti naljaileva iäkäs aviopari, vuosikausia kotoa poissa pysynyt tytär, teini-ikäinen poika, kuikkien äänet ja loppukesän satoisa luonto. Kaiken yllä leijuu haikeus kesän loppumisesta ja sen ohella myös tieto oman elämän rajallisuudesta.
Helsingin
Kaupunginteatterin Areena-näyttämöllä tämä kaikki ja paljon muuta Ernest Thompsonin
1979 kirjoittamassa näytelmässä Kultalampi. Kultalampi on tuttu elokuvasta ja
näytelmää on esitetty monissa eri teattereissa. Tarinan ajattomuus ja
koskettavuus eivät ole kadonneet tai menettäneet merkitystään.
Kultalammen
keskeisissä rooleissa loistavat Areena-näyttämöllä Ethelinä Heidi Herala ja
Normanina Juhani Laitala. Ethel kantaa huolta miehensä horjuvasta terveydestä
ja yrittää suhtautua ymmärtäväisesti tämän muistihäiriöihin. On tulossa
Normanin 80-vuotispäivät ja pariskunnan ainoa tytär on kahdeksan vuoden tauon
jälkeen luvannut tulla käymään Kultalammella. Hän saapuu ja hänellä on mukanaan
uusin miesystävänsä ja tämän 13-vuotias poika.
Isän ja
tyttären nihkeiden välien syy ei oikein selviä. Chelsea (Emilia Sinisalo) lähtee
tulevan aviomiehensä (Sauli Suonpää) kanssa matkalle Eurooppaan ja poika jää
Kultalammelle. Pojan seura on parasta mitä Normanille on tapahtunut pitkään
aikaan. Hän saa kaipaamansa kalakaverin ja pääsee loistamaan omilla
taidoillaan. Yksi salaisuus Kultalammen suosioon teattereiden lavalla saattaa
olla lapsen mukanaan tuoma toivo kaiken jatkumisesta. Vertti Uusitalo oli hyvin
valloittava ja luonteva, päihitti melkein kaikki lavalla olijat.
Näytelmän rytmi
oli aika verkkainen. Etenkin alun hieman ripeämpää etenemistä jäi pakostakin
kaipaamaan. Esiripun sulkeminen ja avaaminen hämmensi, etenkin kun tuntui ettei
lavasteita järin paljon vaihdettu. Mutta saattaa olla niinkin että Kultalampi
-näytelmän tunnelma vaatii rauhallisuutta.
Kultalampi on
paljon muutakin kuin tarina vanhenevasta pariskunnasta, joka rakastaa toisiaan,
mutta on jo jonkin verran kyllästynyt, kun kaikki on aina vain sitä samaa. Lopun
pohdinnat kuolemasta ja sen väistämättömyydestä lohduttivat ja kannattelivat
koko esitystä. Näytelmästä oli helppo pitää. Verkkaisuus jättikin hyvän olon.
Heidi Herala ja Juhani Laitala
Kuva Robert Seger
Kommentit
Lähetä kommentti