Vain parasta minulle Helsingin Kaupunginteatterissa

 Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä Vain parasta minulle tarjoaa mahdollisuuden nähdä kolme pienoisnäytelmää samana iltana. Mitä yhteistä voi olla Sofi Oksasella, Elina Snickerillä ja Maija Vilkkumaalla. Näytelmien kirjoittajat eivät ole työskennelleet yhdessä. Ohjaaja Aino Kivi on punonut kolmesta tarinasta jatkumon, jossa ei jää ajattelemaan kuka tämän on kirjoittanut, sen sijaan katsoja jää näytelmien päätyttyä ihastelemaan miten hieno kokonaisuus.

Oksasen Rakasta sinua jo nyt tutustutaan lapsettomuuden musertamaan Marjaan (Vappu Nalbantoglu) ja munasoluja luovuttavaan ukrainalaiseen Dariaan (Aurora Manninen). Naiset eivät tapaa toisiaan, he tilittävät tuntojaan ja tilanteitaan vuorotellen, mutta kuitenkin yhdessä. Molemmille olisi hyötyä että tehtäisiin niin kuin on sovittu, mutta kaiken yllä leijuu kuitenkin epävarmuus ja kaiken eettisyyskin vilahtaa aika ajoin molempien naisten mieliin. Kipeä aihe, joka ei kuitenkaan jää ahdistavana katsojan mieleen.

Elina Snickerin Itku vieraalle on pieni tarina kahden naisen kohtaamisesta uimahallin pukuhuoneessa. Hiljattain luutnantiksi ylennetty nuori nainen (Aurora Manninen) on valmistautumassa testiuintiin, kun  pukuhuoneeseen tupsahtaa omalaatuinen vanha nainen (Riitta Havukainen). Mistään ei oikein selviä miksi vanhempi nainen tulee ja minne hän on menossa. Hän vain valittaa, itkee ja itkee, ihan kuin entiset itkijänaiset. Havukaisen ääni on monikerroksinen ja merkityksellinen ja koko suoritus huikea.

Maija Vilkkumaan Merisäässä on myös kaksi naista: Henna Syrjälä (Vappu Nalbantoglu) ja Matilda Tahkolaakso (Merja Larivaara). Heitä ympäröi erilainen joukko ihmisiä, joista me kuulemme vain äänet. Ilmastonmuutos, jonka pitäisi olla uhkaava ja käsin kosketeltava, ei vauhdikkaita naisia kosketa. Heillä on vakaa usko omiin kykyihinsä ja voimiinsa. Raisu ja railakas esitys, jossa ei voinut kuin ihastella ohjaajan oivallisia tulkintoja. Ja olihan tässäkin mukana tanssija Kaisa Torkkel tekemässä omaa esitystään kaiken muun lomassa.

Hienoa on nähdä samat näyttelijät, tällä kertaa Aurora Manninen ja Vappu Nalbantoglu samassa esityksessä hyvin erilaisissa rooleissa. Kumpikin oli hyvä!

 

                                                        Itku vieraalle

                                     Aurora Manninen ja Riitta Havukainen 

                                      Kuva Otto-Ville Väätäinen 

 

      

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku