Pokémoneja ja mustikoita

Kotini lähimetsästä on tänä kesänä löytynyt sekä mustikoita että Pokémoneja. Mustikat olen löytänyt aika omatoimisesti. Hyvänä oppaana on ollut monta kertaa mieheni, jolla on hyvä vainu hyvistä mustikkapaikoista.

Pokémoneja löysin tyttären poikani avustamana. Muutaman löysin oppia saatuani ihan yksinäkin. Kun kuljin Leppävaaran raitilla puhelin kädessä, minua vastaan tuli puhelimen ruutua vilkuillen aika monta kulkijaa. Vasta jälkikäteen havahduin. Kukaan heistä ei taida saada eläkettä.

Ihan Hesarin mielipidepalstaa myöten on paheksuttu nuorisoa, joka vain tallailee puhelin kädessä katuja pitkin sen sijaan että menisi metsään poimimaan mustikoita.
Kun tyttärenpoikani oli pieni, hän keräsi Pokémon -kortteja. Minä niitä aika usein järjestelin ja investoimme mitä puuttuu. Nyt poika investoi puuttuvia Pokémoneja minun puolestani. 

Vielä en ole saanut kiinni kovin montaa. Olen päässyt tasolla 5 – en edes tiedä miten monta tasoja on. Otuksia hallussani on kymmeniä. Aika monta on aina samaa. Rottia vilisee ruudulla kaiken aikaa.

Puhelimen kanssa on pakko kävellä paikasta toiseen, koska tavan takaa pelissä kerrotaan missä on tärkeitä nähtävyyksiä, joita kannattaa mennä katsomaan. Niiden läheisyydessä on kaikenlaista pelissä tarvittavaa hyvää.

Seuraavaksi minun on ehdottomasti päästävä Leppävaaran urheilupuistoon, siellä on monta pysähdyspistettä. En edes tiedä kaikkia paikkoja, mutta kyllä ne sieltä kartan avulla löytyvät. On upeaa löytää uusia paikkoja ja saada ne haltuunsa oikein nimien kera.

Enpä olisi uskonut, että Otaniemessä on lukematon määrä erilaisia teekkareiden ”muistomerkkejä”. Minun vihittiin Pokëmon-pelin salaisuuksiin Otaniemessä.

Mustikkametsässä ei törmää muistomerkkeihin eikä tärkeisiin paikkoihin. Ja kaiken lisäksi peli pakottaa kävelemään. Auton ja pyöränkin vauhti on pelin tarpeisiin liian nopea. Lähipäivinä pitäisi kävellä 2 km ja/tai 5 km, jotta haudutettavana olevat munat kuoriutuisivat.
Harmittaa vain että akku tyhjenee puhelimesta niin nopeasti ja sekin että en vielä osaa kaikkea, mutta aina kannattaa opetella uutta. 

  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Huippuosaaja