Jalkapalloa käyttämättömällä pihalla

Täytyy myöntää että kyllä tanskalaiset ovat erilaisia kuin suomalaisia. Kuinka moni meistä levittäisi lounaansa pikkuruiselle pöydälle ja söisi siinä kaikessa rauhassa vaikka naapurit yrittäisivät mennä kotiinsa pöydän ja tuolien ohi ahtaasta rakosesta, joka olisi jäänyt luhtitalon toisen kerroksen käytävälle.

Ei tuntunut kenenkään liikkuminen häiritsevän tyttäremme naapureita, jotka söivät ja joivat ja muutenkin oloilivat meidän mielestämme ihan selkeällä käytävällä.

Vuosikausia olen miettinyt mihin suomalaiset tarvitsevat rivi- ja omakotitalojensa pihamaita. Niitä kyllä hoidetaan pääsääntöisesti velvollisuudentuntoisesti. Nurmikko ainakin pyritään leikkaamaan niin ettei se rehoita liikaa. Pensasaidatkin leikataan ja kukkia yritetään kasvattaa. Mutta ei siellä pihamaalla pahemmin oleilla.

Jos perheessä on alle 10-vuotiaita lapsia, saattavat he leikkiä pihalla. Jos tulee vieraita, niin silloin kuuluu istua pihalla ja grillata.

Sama käyttämättömyys koskee myös parvekkeita. Keväällä jokainen itsenään kunnioittava aikakauslehti tekee jutun jossa kerrotaan miten parvekkeesta saa lisätilaa. Pienikin tila sisustetaan mielikuvituksellisesti ja siellä voi lehtien mukaan viljellä ihan mitä vain.

Minä olen parveke-elämässäni vasta alkutaipaleella. Meillä on ylellisesti kaksi parveketta. Aamuaurinko-parvekkeella jumppaan ja toisella olemme nytkin viikonvaihteessa syöneet molempina päivinä lounasta.

Kukat ovat vielä kompastuskiveni. Ensimmäiset ostokset olivat epäonnistuineita. Tähtisilmät eivät jaksaneet kukkia kuumalla parvekkeella, jossa auringonvaloa saa vain muutaman tunnin. Yritän suhtautua tilanteeseen maltillisesti ja kokeilla vain kohtuullisesti eri kukkia.

Nyt ei oikein ehdi edes murehtia etteivät leijonankidat kuki. Sunnuntai-iltana - siis juuri nyt - päällimmäisenä on huoli siitä miten Islanti pystyy päihittämään Ranskan jalkapallo-ottelussa. Enhän minä ole mikään jalkapallo-fani, mutta nyt minustakin on vain sellainen kuoriutunut.

Varmaan yli 35 vuotta sitten päätin seurata MM-jalkapalloa ja opetella lajista jotain. Olin aivan kauhuissani kun tähtipelaajat "loukkaantuivat" ja makasivat nurmikolla ja lääkintäväki ryntäsi auttamaan. Tovin jälkeen pelaaja nousi ylös ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Teatteriahan se tietenkin oli, mutta minä otin asian vakavasti. Otin niin vakavasti etten pahemmin ole seurannut otteluja.

Pysyn yleensä aika hyvin perillä kun kuuntelen viereisestä huoneesta tv-lähetysten selostuksia.
Mutta nyt on pakko katsoa. Viime yönäkin meni pitkään kun Saksa ja Italia mittelivät voitosta ja miten jännittävä rangaistuspolkukilpailu olikin.

Yksi kaverini on päättänyt muuttaa sukunimensa Tuomisen Toivosoniksi. Saa nähdä täytyykö minun muuttaa Tuominen nimeksi Pekkadottir.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS