Turvana verkossa



Tästä se on alkanut. Vaikka kuvassa on vain äitini ja isäni ja minä vaunuissa, seisovat varmasti äidin tädin Lyyti-tädin (kuten häntä kutsuimme) kotitalon pihalla hänen miehensä Eemeli, äidin kolme sisarta ja vanhimman sisaren mies.

Siinä oli äitini ja isäni turvaverkko. Kaukaisempi turvaverkko oli Varkaudessa, missä asuivat isäni äiti ja hänen silloin vielä lapseton tyttärensä.

Äiti sai apua lastensa hoitamiseen ja asioiden hoitamiseen ja moneen muuhun elämän pulmaan ja iloon tukea tädiltään ja sisariltaan. Äidinäitini kuoli kun oma äitini oli vasta 19-vuotias.

Nyt on väitöskirjan turvin todistettu että lapselle isovanhemmista on läheisin äidinäiti. Olisin väittänyt näin ilman tutkimuksia. Itselleni äidinäidin tilalle tuli äitini sisarista Alli-täti. Hän oli tukeni ja turvani pikkutytöstä asti. Jo viisi-vuotiaana oli tädin kanssa kesällä meidän omalla retkellä ja yhteisen lomaviikon vietimme kymmenen vuotta. Allilla oli pidempi kesäloma kuin hänen sisarellaan Maijalla, joten minä sain olla lomaseurana.

Kuoreveden mökille täti oli tuonut ison keksirasian, mistä sain joka päivä valita herkkuja mieltymyksieni mukaan. Kotona oli aina otettava muutkin herkkusuut huomioon.

Tiskaamista ála Alli-täti

Muutamat nuoret äidit ja väitöstutkija puhuvat lapsiperheen turvaverkosta ja tarkoittavat selvästi isovanhempien ja mahdollisesti muiden lähisukulaisten apua. Itse sain apua vanhemmilta niin paljon kuin tarvitsin ja vähän ylikin.

Jos en ollut viikonloppua Tampereella, isä tai äiti tuli hoitamaan Maarittia, jotta pääsin rientoihini. Pitkät ajat Maarit oli tarvittaessa mummulassa Tampereella. Ja Kaisuakin he hoisivat tarvittaessa. Isäni jopa tuli junalla Tampereelta Keravalla hoitamaan sairastunutta pikkutyttöä.

Vanhempani hoitivat myös Tampereella asuvien lasten lapsia. Mitä muuta minä olisin osannut tehdä kuin olla tukena ja turvana omille tyttärilleni.

Nyt olen harjoitellut neljä päivää huoltajaa, jonka hoidokki käyt treeneissä, tarvitsee ravitsevaa ruokaa ihan toisenlaisiin aikoihin kuin muu perhe. Treenipaikat ovat eri puolilla Helsinkiä ja meiltä käsin hieman hankalien yhteyksien päässä. Siis mummi autonrattiin ja menoksi.

Onneksi tyttärentytär oli erittäin tyytyväinen kun hän sai kyydin – ei tarvinnut vaihtaa vaatteita treenien jälkeen eikä käyttää aikaa kotimatkaan tuntia.

Turvaverkossa on hyvä olla niin turvana kuin muunakin osasena. Onneksi isommatkin lapsenlapset silloin tällöin tarvitsevat isovanhempien apua tai neuvoa. Vaikka useimmin minä taidan nykyään olla se avun ja turvan saaja.

   
Äitini ja isäni ja heidän ensimmäinen lastenlastensalapsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku