Kukaan ei halua minua Espooseen

Mitä sinä vanhana sinne Espooseen muutat? kysyi ystäväni kun kuuli muuttoaikeistamme. Pelkästään Leppävaaraan muuttaa joka päivä neljä uutta asukasta. Kunnat ylpeilevät muuttovoitolla, mutta ei minua Espooseen kukaan oikeasti halua.

Ei toivota tervetulleeksi seurakunta, ei Leppävaara-seura, ei taloyhtiön hallitus. Virallinen muuttoilmoitus tehtiin maistraattiin samana päivänä kun muuttomiehet kantoivat huonekalut uuteen kotiin. Kolmen viikon kuluttua eivät tiedot olleet vielä kirjautuneet terveysaseman tiedostoihin.  Väitetään että järjestelmät eivät seurustele keskenään. Eipä kai. Posti kääntää lehdet, mainoskirjeet ja muun postin kiltisti uuteen osoitteeseen.

Ilahduttavaa on ollut Espoon seniorikortti. Yli 68-vuotias saa kortin, jolla pääsee ilmaiseksi Espoon kaupungin uimahalleihin ja kuntosaleille sekä voi osallistua monenlaisiin liikuntatapahtumiin. Itse on vain selvitettävä missä mitäkin tapahtuu. Leppävaaran uimahallilla rohkenin kysyä olisiko paperilla tietoja kuntosalin vapaaharjoittelu-ajoista. Ei ole. Ne on netissä! Oli ohje. Muusta liikunnasta on hieno ja asianmukainen esite.   

Puhutaan ja tohotetaan paljon yhteisöllisyydestä, mutta sen ylläpitämiseen ja rakentamiseen ei mikään taho todella paneudu. Evankelis-luterilainen kirkkomme kantaa huolta kirkosta eronneista, miksi ei välitetä seurakunnan uusista jäsenistä. Veroeuromme ovat varmasti tervetulleita.

Olisi hauska saada kirje, jossa eri tahot yhdessä toivottaisivat tervetulleiksi ja jossa olisi mukana muutama esittelylehtinen eri toiminnoista. Iso kauppaketju lähetti tervetulokirjeensä parin päivän päästä muutosta. Oli kerätty yhteen monta etua, joista muuttaja hyötyy. Ketjulla oli suora yhteys väestöreksiterin tietoihin. On varmaan monella muullakin, mutta tiedosta ei piitata.

Ilahduttavaa on että uuden kotitalomme ”vanhat” asukkaat tervehtivät ja moni on toivottanut tervetulleiksi. Muutama on muistanut mainita, että olemme asuneet täällä alusta lähtien. Olenko jollain  huonompi asukas, kun muutan vasta nyt kun talo on pystyssä neljättä vuotta.

Sitkeästi väitän, että ihminen ei sillä tule hyväksi lähimmäiseksi tai kansalaiseksi että asuu aina samoilla nurkilla tai syntymäkodissaan tai -talossaan.

Nyt on hyvä asua täällä Komendantinmeän kyljessä ja ihastella metsäisiä maisemia. Olen löytänyt kallioilta monta mukulakivillä katettua tietä, jotka on rakennettu 1910-luvulla. Vallihaudoista ja muista kivääriaukoista puhumattakaan. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Huippuosaaja