Kannattaa mennä teatteriin

Kevätkausi on ollut ilahduttavan hyvä ja antoisa teatterin ystävälle. On niin monta hyvää esitystä, että en tohdi nimetä yhtä joka olisi parempi kuin kaikki muut.

Kansallisteatterin Mahdolliset maailmat ja Kaksi matkaa Israeliin, Kom-teatterin Pasi was here, Helsingin Kaupunginteatterin Kaktuksen kukka, Sylvia ja Vakavuusongelma. Niitä kaikki uskallan suositella. Mukaan kuuluu myös Teatteri Hevosenkengän Vaahteramäen Eemeli.

Miten 80-lukulaisten kävi

Vaikka en ole syntynyt enkä ollut enää kovin nuorikaan 1980-luvulla, olen innoissani kun olen nähnyt kaksi hyvää 1980-luvulle ajoitettua näytelmää.

Kom-teatterin esityksiä meistä moni näki 1970-luvulla kotipaikkakunnallaan. Muistan miten kävimme katsomassa Komin esityksiä Hyvinkäällä. Nykyisin teatteri ei kierrä, mutta katsojan kannattaa matkata vaikka kauempaakin Helsinkiin Kapteeninkadulle.

Veikko Nuutisen kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Pasi was here on taattua komilaista laatua. Kaikki alkaa siitä kun kiusattu ja kiusaava Pasi (koskettavasti näyttelevä Johannes Holopainen) on tehnyt itsemurhan. Hänen lapsuudenystävänsä (aina yhtä hienoa työtä tekevä Juho Milonoff) alkaa muistella poikien yhteistä lapsuutta ja nuoruutta. Vilma Melasniemi on poikien mukana leikeissä pyörivä tyttö, monta muutakin roolia Vilma hoitaa hyvin.

Välillä ei oikein tiedä onko teatterissa vai päiväkodissa tai koulussa, kaikki on niin todentuntuista ja vaikka tarhan täti olisi kuinka tyylitelty ja tyypitetty, on pakko huokailla että juuri tällainen moni oli.  Robert Enckell muuntautuu roolista toiseen sulavasti ja taidokkaasti. Kahden samoissa ympyröissä pyörineen miehen elämät ovat hyvin erilaisia. Vai ovatko sittenkään?  

Vaikka näytelmän pohjavire on puhutteleva ja vakava, on näytelmä samalla kertaa elämänmakuinen ja hauska. Elämän rajallisuuden pohjavire on vahvasti mukana. Syksyllä on luvassa lisänäytöksiä!

Ne monet mahdollisuudet

Paavo Westerberg aloitti näyttelijän uransa hyvin varhain. Muistamme hänet Susikoira Roista ja Ruusun ajasta. Ura on jatkunut käsikirjoittajana ja ohjaajana. Suomen Kansallisteatterin isolla näyttämöllä on kevään mittaan saanut ihastella ja hämmästellä Westerbergin uusimmassa näytelmässä Mahdolliset maailmat, jonka kirjoittaja on myös ohjannut, miten itse kukin tartumme tai jätämme tarttumatta elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin. Valinnat ovat harvoin jälkikäteen ajateltuna pelkästään oikeita tai vääriä.

Eero Ahon suoritus on unohtumaton. Mies on näyttämöllä kolme tuntia ja puhuu kaiken 

aikaa. Eikä ole oikeastaan hetkeäkään paikallaan. Näytelmän päähenkilöä nuorena näyttelee oivaltavasti Marja Salo. Joukosta nousivat myös Markku Maalismaa ja Kristiina Halttu. Esko Salminen näyttelee Lasse Pöystiä, jonka kanssa pikku-Paavo aikanaan esiintyi. Tasokasta näyttelemistä, huiman hienot lavasteet, monipuolinen äänimaailma, videoita. Kaikki hienous mitä tämän päivän näytelmä voi parhaimmillaan olla. Näytelmää esitetään vain tämä kevät.       

 

Yhtä totuutta ei ole

Tuleva kirjailija, teatteriohjaaja ja dramaturgi Ritva Siikala lähti 51 vuotta sitten nuorena ylioppilaana Israeliin kibbutsille. Hän halusi olla mukana rakentamassa uutta ja parempaa maailmaa. Siikala palasi Israeliin 51 vuoden kuluttua ja koki kaiken aivan toisella tavalla.

Näistä kokemuksista on syntynyt näytelmä Kaksi matkaa Israeliin Kansallisteatterin Willensaunaan. Ritva Siikala on myös ohjannut esityksen. 

Näytelmän hienoin oivallus on että lavalla on koko ajan kolme naista: Seela Sella, Jonna Järnefelt ja Césile Orblin. He ovat näytelmän päähenkilö Tuulikki jokainen vuorollaan. He ovat myös Tuulikin äiti ja isä ja monta muut henkilöä. Kaksi matkaa Israeliin on tärkeä ja järisyttävä näytelmä. Se ei julista eikä selitä, siinä vain kerrotaan miten kaikki on. Selittämättömän sekavaa ja vaikeaselkoista.

Kun ei tiedä ketä rakastaa

Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämöllä voi nauttia ranskalaisen komedian tyylikkäistä käänteistä. Menestynyt hammaslääkäri (Heikki Kinnunen) on hankkinut nuoren rakastajattaren (Vappu Nalbantoglu), jolle hän on kertonut olevansa naimissa oleva kolmen lapsen. Tarkoitus on pikkuvalheella välttää avioliiton karikot. Hammaslääkärin menoa seuraa häntä kymmenen vuotta palvellut sairaanhoitaja-assistentti (huippu hienosti näyttelevä) Satu Silvo.

Tarinan käänteet eivät ole yllättäviä, mutta kun kaikki hoidetaan oivallisen ohjaajan Arn-Henrik Blomqvistin käden jäljiltä vauhdikkaasti ja taidokkaasti, on tiedossa viihtyisä ja hauska teatteri-ilta. Eija Vilpas, Frans Isotalo, Eero Saarinen ja Jouko Klemettilä täydentävät hienosti kokonaisuutta.   

Oikeaa työn tekoa        

Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa voi nähdä miten käy kun kaupunki ryhtyy valmistelemaan uuden asuinalueen rakentamista suopohjaiselle maalle. Mikään ammattitaito ei riitä luonnonvoimia vastaan. Mika Ripatin kirjoittama ja Pentti Kotkaniemen ohjaaja Vakavuusongelma on hyvä näytelmä tämän päivän ongelmista ja asioista.

Ensin rakentamisen yksikkö saa tehtävän tehdä suosta asuntomaata ja samaan aikaan pohditaan miten kaikki voidaan yksityistää. Toiminta pitää saada virtaviivaiseksi ja kannattavaksi. Jari Pehkonen on näytelmässä työn sankari. Pertti Koivula vastaavana mestarina on mestari! Heidi Herala, Rauno Aaltonen ja Eppu Salminen takaavan sen että esitys on korkeatasoinen ja kiinnostava. 

Eemeli jaksaa metkuilla  

Teatteri Hevosenkenkä ilahduttaa pieniä ja vanhempiakin katsojia mukaansa tempaavalla ja ihastuttavalla Eemelillä. Vaikka Astrid Lindgrenin tarina on tuttu, on siitä aina löydettävissä uusia ja hieman erilaisiakin näkökulmia. Mikko Kivinen on pitänyt huolen ohjaajana siitä, että esitys on huolella tehtyä lastenteatteria. Kannattaa lähteä Espoon Juhannusmäkeen. Kyllä sinne pääsee bussillakin.