Pientä kaipausta

Missä on se muovipussi, jossa on röykkiö puuvillakäsineitä joita olen käyttänyt peukalo-ongelmissa, entä missä ovat kevyemmän kävelytossut, missä punainen lahjapaperikäärö entä mistä mahtaisi löytyä silokonipatalaput. Kysymyksiä riittää ja vastauksetkin tulevat aikanaan.

Muuton jäljiltä on moni asia ns. väärässä paikassa tai oikeammin uudessa paikassa. Kun on yli kolmekymmentä vuotta löytänyt tavarat samoista paikoista ei ihme että kaiken mullistuminen on hämmentävää.

Moni kertoo että on asunut uudessa kodissa vuoden ja edelleen on tavaroita laatikoissa. Onneksi ei ole. Enskakin joka huokaili että menee varmaan kuukausia ennen kun hän saa työkalunsa järjestykseen,  on yllättänyt itsensä ja ennen kaikkea minut. Kaikki alkaa olla paikoillaan. Toinen asia on se miten nopeasti mikäkin esine ja ruuvi sitten kätköpaikoista löytyy.

 
Otimme talteen nimikilven. Moni asia kerrostaloissa hämmentää. Miksi jokainen ei voi valita ovelleen mieleistään nimikilpeä. Ovikoristeitakaan ei ole juuri kenelläkään. Kun olen Konalassa vienyt Pitäjänmäen Eläkkeensaajien kirjeitä postiluukuihin, olen ihastellut miten monelle yhdistyksen jäsenellä on ovessaan kaunis koriste.

Nyt sitten eletään vaatimattoman nimikilven takana ilman koristeita. Onneksi näkymä ikkunasta on kaunis. Odotan innolla lehtien tulemista koivuihin ja muihinkin lehtipuihin. Kalliolla on viime vuosisadan alun kaivantoja. Länsi-Helsinki oli turvattava lännestä uhkaavilta höykkäyksiltä. Olimmehan silloin osa itää. Nyt osa läntä - ei siinäkään aina ole hurraamista.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku