Mummilan keittiössä

Sirkan baari menee puolen tunnin kuluttua kiinni. Kun tämä ilmoitus oli kuultu, siirtyi viimeinenkin keskustelija tai tv:n katsoja, ruokapöytään. Äitini oli pitänyt baariaan auki klo 12:sta asti. Väki = isä, lapset, heidän puolisonsa, poika- ja tyttöystävät, setä, täti ja yksi lapsenlapsi olivat valuneet sunnuntaina paikalle riennoistaan vähitellen, mutta nälkäisinä. 

Kotonahan asuivat vain isäni ja äitini.

Puolelta päivin tuli aina syömään äitini sisaren leskeksi jäänyt puoliso. Taskussa oli pihlajamarja-karkkipussi. Sen sai paikalla ollut nuorimmainen. Monta vuotta hän oli pikkusiskomme, kunnes karkkipussin saajaksi tulin vanhin tyttäreni. Muut tulivat paikalle sitten kun kavereitten luota ehti, suunnistuskilpailut olivat päättyneet, treenit ohi tai non-stop-elokuvat nähty.

Erityisesti kaikki pitivät äitini paistamista pienistä lätyistä (tamperelaisittan). Oli siinä paistamista kun syöjiä oli pitkälti toistakymmentä. Nyt minä olen tämä isoäiti joka ruokkii väkeä. Onneksi pidän ruoan laittamisesta ja minulla on käytössäni muitakin ohjeita kuin Kotikokki –kirjan ohjeet.

Paljon on ruokakulttuuri elinaikani muuttunut. Nyt syödään muutakin kuin jauheliha- tai ruskeaa kastiketta sipulinpaloilla höystettynä, silakkalaatikkoa on perheissä varmaan harvoin tarjolla, enää ei syödä makaroonivelliä eikä läskisoosia. Kaupassa käytiin välillä montakin kertaa päivässä. Ei ollut jääkaappia, joten maitoa saatettiin hakea vasta illan suussa. Maanantai oli aamuista paras, koska silloin ei tarvinnut syödä kaurapuuroa, kun ei ollut tuoretta maitoa – tämä vain lämpimillä säillä.

Pikkukauppoja kaipaan. Ei siitäkään kun kotikulmillani oli ruokakauppa ole kuin vajaat kaksikymmentä vuotta. Kaupassa oli tili, joten lapsillakaan ei ollut kauppareissulla oltava rahaa mukana. Pölläsen kaupassa palveltiin asiakkaita tosissaan. Pääsiäisen ja joulun alla lihapuolen hoitaja tarkisti, mitä perheessämme oli syöty edellisenä vuonna ja sen mukaan hän laittoi lammaspaistin tai kinkun valmiiksi.   

Nyt ruoalla fiilistellään ja samaan aikaan ostetaan sieltä mistä saadaan edullisimmin. Nämä kaikki asiaa eivät välttämättä sovi yhteen, mutta mielikuvillahan niin monessa asiassa pelataan.

Ihan niin kuin rakkaassa teatterissanikin. Parisuhdeasiat ovat ruodittavina Helsingin Kaupunginteatterissa. Studio Pasilassa Riitta Havukainen ja Sixten Lundberg puivat suhdettaan italialisten Dario Fon ja Franca Ramen kirjoittamassa Avoimessa liitossa. Ohjaaja Pekka Strang on saanut näyttelijöiden kanssa esityksestä loistavan sanailuleikin. Vakavien asioiden kimppuun käydään myös leikkimielellä.

Ihan yhtä lailla tosissaan ollaan Pengerkadulla ranskalaisen Èric Assousin Ihanissa naisissa. Kari Heiskanen on ohjannut kolmen miehen – Heiskasen lisäksi lavalla ovat Pertti Sveholm ja näytelmän suomentanut Timo Torikka – naisasioihin liittyvistä vaikeuksista napakan ja hauskankin esityksen. Kolme taitavaa näyttelijää tarjoavat katsojille nautinnollisen teatteri-illan.

Sitä ja paljon muutakin on Suomen Kansallisteatterin huikaiseva Slava! Kunnia. Moneen kertaan on kerrottu että Pirkko Saisio kirjoitti näytelmänsä valmiiksi ennen kuin Venäjän tilanne oli muuttunut nykyiseksi. Viiltävällä tarkkasilmäisyydellä kirjailija on vaistonnut mitä on tulossa. Ohjaaja Laura Jäntti ja koko esiintyjäkaarti yltää upeaan suoritukseen. Jussi Tuurnan musiikki vie kuoron ja näyttelijöiden laulujen avulla esitystä hienosti eteenpäin. Puntti Valtonen, Juha Muje ja Timo Tuominen loistavat puhumattakaan Katariina Kaituesta.  

Kevään helmiä teatteriesitysten joukossa on Kansallisteatterin Willensaunan Aamu. Michael Baran on kirjoittanut ja ohjannut maailmankuulun pianistiäidin ja hänen kahden tyttärensä suhdekiemuroista raikkaan esityksen. Seela Sella, Terhi Panula ja Cecile Coblin ovat loistavia. Hieman helpotusta viiltävään välien selvittelyyn tuo sattumalta konserttisalin lämpiöön eksyvä putkimies – sopivalla tavalla rempseä, runoja kirjoittava Heikki Pitkänen.

Ruoasta piti kirjoittaa, mutta kun missään näytelmässä ei juuri syödä. Mitä nyt Ihanissa naisissa tilataan pitsaa ja ahmitaan sitä.   

Näin Tanotorven huhtikuun numerossa.