Missä asun vanhana

Viimeisimmän tiedon mukaan kestää yli kymmenen vuotta ennen kuin minusta tulee vanha. Nykykäsityksen mukaan vanhoja ollaan sitten kun on täytetty 85 vuotta. Raja varmaan myös siirtyy ennen kuin 15 vuotta on kulunut. Siis minun edukseni.

Olen jo aika kauan tiennyt että meidän ikäihmisten kuuluu asua kotona. Ihannekansalainen on hoidettavana sairaalassa vain pari viikkoa ennen kuolemaansa. Maahan on saatu uusi vanhuspalvelulaki ja sen tavoitteen mukaan yli 75-vuotiaista 92 prosenttia asuu omassa kodissaan. Tätä nykyä tuo prosenttiluku 87. Eli kirittävää on.

Mutta millainen sitten on vanhan ihmisen hyvä koti. Tuskinpa sellainen missä nyt moni lehtemmekin varttuneempi lukija asuu. Talossa ei ole hissiä ja koti neljännessä kerroksessa. Vaikka olisi hissi tai koti ensimmäisessä kerroksessa, on ensin selviydyttävä ainakin 15 portaasta. Kodissa on kaksi kerrosta ja pesutilat vain yhdessä kerroksessa. Tilaakin on turhan paljon, on tehtävä lumitöitä ja puutarhakin kaipaa jatkuvaa huoltoa.

Muotia on muuttaa senioritaloon. Siis sellaiseen missä asuu vain yli 55- tai 60-vuotiaita. Parhaassa tapauksessa talossa on yhteinen oleskelutila tai jopa pieni kuntosali. Jos kyseessä on uudisrakennus, luvassa on kaikenlaista yhteisöllistä toimintaa. Sitä mitä asukkaat järjestävät.

Mutta minä en halua asua paikassa missä näkisi vain vanhoja ihmisiä. Palvelut on useimmiten hankittava omalla rahalla erikseen eikä sen takia tarvitse asua vanhusten ghetossa. Kevään tupsahtaessa keskuuteemme yllättäen, on ollut hauska seurata miten naapuruston lapset ­­­­­­­­pomppivat trampoliinilla, hurjastelevat pyörillään, potkivat palloa, hyppivät hyppynarua, nauttivat leikeistään ja toistensa seurasta.

Olin Eläkkeensaajien Keskusliiton valtuuston kokouksessa. Professori Erkki Vauramo kertoi meille millainen olisi vanhojen ihmisten ihanteellinen asumisympäristö. Olisi asunnot ja palvelut lähekkäin. Ruotsin Göteborgissa vanhusten palvelukeskuksen oleskelutilat ovat koko korttelien asujamiston oleskeluhuone. Saman kadun varrella missä on asunnot on myös kuntosali, fysikaalinen hoitolaitos, kirjasto, koulu, kauppa, kampaaja, jalkojenhoitaja, sosiaalitoimiston väen toimipiste, apteekkikin. Lääkärille on matkattava vähän kauemmaksi. Kuka uskaltaisi oikeasti ryhtyä suunnittelemaan uudenlaista asuinympäristöä meille ja vielä lisäksi toteuttamaan sitä.

Onhan palvelutaloja nytkin jo olemassa, mutta ne ovat suljettuja yhteisöjä. Kun talossa on kyltti palvelukeskus, ei työikäiselle edes juolahda mieleen poiketa paikan kahvilaan, vaikka sellaisen kyltti kadulla olisikin. Yhtä paljon kun tarvitaan konkreettisesti erilaisia rakenneratkaisuja, tarvitaan asenteiden muuttamista ja ennakkoluulojen purkamista

Mutta jos sitkeästi haluan asua omassa kodissani, voisimme ryhtyä muutostöihin. Isoon asuntoon mahtuisi asumaan useampikin ikäihminen. Sitten kun arki ei enää suju omin voimin, olisi autettavia paikalla useampi ja hoito ja hoiva hoituisi samalla kertaa useammalle. Eli harrastettaisiin ryhmäasumista.

Kirjoitukseni Tanotorvessa 5/2014 

Sain samaisessa lehdettä nimimerkiltä Kirsi K. niin mieltä lämmittävää palautetta että havoin olen saanut sellaista vuosikymmeniä kestäneen toimittajan taipaleeni varrella.