Intian mies tiedi mitä tahtoi

Tarkoitus on maaliskuussa lähteä katsomaan Tas Mahalia Agraan Intiaan. Matkalle tarvitaan hyvä opas ja matkanjohtaja = Maarit;  lentoliput = Maarit tilasi ja minä maksoin; hotellihuoneita = Maarit on varannut sekä Intian viisumi.

Ensin piti todeta että Intian lähetystö on ulkoistanut visumipalvelunsa. Sitten piti etsiä tarvittavat tiedot ja ennen muuta hakulomake netistä. Lomake löytyi. Se oli niin vaikea täyttää että ensimmäistä kertaa eläissäni purskahdin itkuun tietokoneen ääressä. Olin yrittänyt täyttää lomaketta kaksi tuntia ja kaikki valui hukkaan. Kun olin pitänyt tuntien tauon, täyttäminen onnistui.

Sitten hankittiin vakuutusyhtiöstä todistus siitä että meillä on voimassa olevat matkavakuutukset. Enska sai yhdellä soitolla hienot todistukset vakuutuksen olemassa olosta.

Valokuvat kaivettiin vanhoista varastoista!!!

Tänään aamjupäivällä lähdin matkaan kohti Herttoniemeä ja Hitsaajankatua. Paikka löytyi helposti ja parkkipaikkakaan ei tuottanut ongelmia. Jonotusnumero kädessä odotin vain tuokion - edelläni oli vain kaksi papereiden jättäjää. Intialainen nuorukainen oli hyvin kohtelias ja niittasi paperit yhteen ja totesi että kaikki on kunnossa. MUTTA VALOKUVAT - ne eivät olleet 5 x 5 cm vaan 3.5 x 3.5 cm. Eli kaikki meni uusiksi.


Nyt on riittävän isot valokuvat, käteistä rahaakin otettavaksi mukaan. Viisumit on maksettava käteisellä tai osoitettava kuitti pankkiin maksetusta suorituksesta. Allekirjoituksiakin tarvittiin enemmän mitä olin huomannut. Saa nähdä miten käy kun menen uudestaan.


Päivän ilonaihe oli se että jaksoin aamulla juosta aamulenkillä neljä-viisi kilometriä. Välillä kävelin mutta kun en ole moneen viikkoon juossut askeltakaan, olen ylpeä itsestäni.

Eilen joogassa joogaohjaajamme Merja kertoi kaikenlaisista välineistä, jotka voisivat helpottaa liikkeiden tekemistä ja ennen muuta selkävaivaisen istumista. Sen innostamana tilasin itselleni ja monelle muulle korkkitiiliä, joiden päällä voi istua. Hienon joogavyönkin ostin. Tilasin tavarat eilen ja iso laatikko tuli jo tänään Pitskun postiin.


Aika iso reppu tarvitaan, kun lisäksi pitää mukana olla yksi iso "istuintyyny", pään alla pidettävä pikku tyyny, kylmyyttä ehkäisemään villasukat. Joogamaton kanssa kantokassissa on peitto.

Olimme vanhojen ystäviemme Sirkan ja Uskon luona kylässä. He asuvat suurimman osan vuotta Espanjassa, mutta olivat vielä joululomalla Suomessa. Piristävää kuunnella kun kaksi vanhaa miestä moittii Ylen ohjelmia, poliitikkoja ja maailman menoa!!!!


Kommentit

  1. Kurjaa, että Intianmatkan valmiselut ovat noin monimutkaisia ja hankalia. Onneksi nyt ne on tehty. Kuvittele, jos joku vähemmän tietokone-tietoinen yrittäisi samaa! Olet aika hyvä!

    Lenkillä ottamasi kuva on upea!

    Hauskoja joogahetkiä. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että ryhdyit viisumijuttuihin ajoissa. Matkaan on vielä aikaa 6 viikkoa niin ehdit saada viisumit ja rokotukset ja reseptit jonoon. Olen iloinen siitä, että lähdet isän ja mun kanssa matkaan. Mitenköhän muuten olisi viisumiasia hoidettu? Minulla on voimassaoleva viisumi, joten en joutunut täyttämään mitään lomakkeita. Sen sijaan olen tehnyt varauksia ja lähetellyt rahaa Intiaan hotelleja ja junalippuja varten. Taj Mahal siellä odottaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku