Nauravan kulkurin tarina

Tekijä -

Turhaan mietti ohjaaja Pavo Westerberg voisiko Vesa-Matti Loirista tehdä näytelmän kun taiteilijan kuolemasta on kulunut vasta neljä vuotta. Onneksi Westerberg ja Sami Keski-Vähälä ovat loihtineet juuri nyt Helsingin Kaupunginteatterin isolle näyttämölle Nauravan kulkurin tarinan, musiikkidraaman Vesa-Matti Loirin (1945-2022) elämästä.

Lahjakkaan ja monipuolisen taiteilijan elämä vöyryy isolla näyttämöllä katsomoon kaikkine puutteineen ja ansioineen koskettavasti ja ihastuttavasti. Hieno oivallus ja ratkaisu on ollut ottaa näytelmään mukaan kaksi Veskua, toinen nuori, ilmiömäinen Oliver Kollberg ja toinen vanha, kokemusten karaisema Santeri Kinnunen.

Loirin tarinaa kertoo kirjailija (Maria Ylipää), joka on tekemässä Loirista kirjaa. Ylipää vie esitystä lauluillaan hienosti eteenpäin. Kaupunginteatteri on tunnettu loistavista musikaaleistaan, mutta nyt on tarjolla musiikkidraama.

Musiikin sovituksen ja musiikkidramaturgian tehnyt Eeva Kontu selittää käsiohjelmassa, että musiikkidraamassa näyttelijät eivät puhkea yhtäkkiä laulamaan syviä tuntojaan. Musiikki ”korostaa jännitteitä, syventää tunnetiloja, antaa vauhtia hahmoille”. Musiikista vastaavat Varre Vartaisen johdolla Ilmari Rönkä, Joonas Tuuri ja Jussi Lehtonen. Ja hienosti vastaavatkin.

Kertojan ja muusikoiden lisäksi lavalle ilmestyvät vuorollaan Nasse-setä, Tyyne, Auvo, Jean-Pierre Kusela ja Puppe. Näyttelijät joutuvat taipumaan moneksi. Jouko Klemettilä on välillä Nasse-setä, välillä Edvin Laine, Simo Salminen, poliisi ja psykiatri. Näytelmä tekee tutuksi Veskun elämään vaikuttaneet ohjaajat Speden, Ralf Långbackan, Kalle Holmbergin, Ere Kokkosen.

Kulkurin tarina onnistuu rakentamaan ehjän kuvan Loirista, joka oli käsittämätön monitaituri, ääripäissä Uuno Turhapuro ja Eino Leinon runoja tulkitseva taiteilija.

Mukaan oli otettu mukaan myös ripauksia yksityiselämästä, joka oli raastavaa ja epäonnistumisia täynnä. Hieno taiteilija antoi ihailijoilleen paljon. Paljon saimme katsojina Nauravasta kulkuristakin.    

Sain liput esitykseen teatterilta.         

 


                                    Oliver Kollberg. Kuvaaja Mitro Härkönen     

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ryhmäteatteri: Äitisi Klytaimestra

Tekijä -
Kuva
Ryhmäteatterin Äitisi, Klytaimestrassa paneudutaan antiikin draamaan. Minna Lund on muokannut kiehtovan, oudon ja hämmentävän näytelmän Elektra-myytistä. Kaiken taustana ja tapahtumapaikka on ihastuttavan vaaleanpunainen keittiö viehkeissä raameissa. Keittiön perällä äiti Klytaimestra valmistaa perheelleen perinteistä trippa alla romana -sisälmyspataa. Minna Suuronen kokkaavana äitinä on parempi kuin parhainkaan tv-kokki. Ruoan valmistamisella ei sinänsä ole pakollista yhteyttä Klytaimestran kohtaloon. Mutta ikiaikaisesti äidit ovat huolehtineet lastensa ja miestensä ruoasta. Elektra-myytin mukaan Elektra rakastaa isäänsä Agamemnonia ylenpalttisesti. Äiti on synnytettyään tyttärensä vakuuttanut tälle, ettei hän koskaan päästä tyttärestään irti. Klytaimestra aloittaa suhteen Aigisthoksen kanssa. Yhteistuumin he surmaavat sodasta palaavan Agamemnonin. Elektra ei jää veljensä Oresteksen kanssa sivusta seuraamaan äitinsä uutta elämää, vaan he surmaavat äidin ja tämän rakastajan. Ryhm...
Lue lisää

Q-teatteri: Suliko

Tekijä -
Kuva
Q-teatterin Suliko on syksyn teatteritapaus. On Pirkko Saision kirjoittama romaani Suliko, Q-teatterin ilmiömäinen näyttelijäjoukko ja teatteritekniikan taitajat sekä katsojat, jotka ovat tulleet kokemaan unohtumatonta, tasokasta ja oivaltavaa teatteria. Emmekä pettyneet. Ohjaaja Juho Mantere joukkioineen oli taikonut ilmapiirin, jossa hirmuvaltias Stalinin (1878-1953) elämän viimeinen yö paljasti millainen ihminen diktaattori saattoi olla. Tunnelmaan viritti siirtyminen lämpiöstä mahtavan Stalin-veistoksen alta katsomoon. Näyttämöllä on käynnissä mahtavat bileet, jotka enteilevät illan kulkua. Katsojaa ei päästetä helpolla. Eikä näyttelijöitäkään (Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Miro Lopperi ja Samuli Niittymäki). Näytelmän ensi-illan jälkeen Stalinia esittävän Elinä Knihtilän loukkaama käsi on saanut melkein enemmän huomiota, kuin upea näytelmä ja upea Knihtilä. Ei siinä mitään kummallista ole että Stalinin toinen käsi on lepositeessä. Ei kä...
Lue lisää

Amos A. Svenska Teatern

Tekijä -
Kuva
Svenska Teaternin Amos A. näytelmää katsoessa opin, että Amos Anderson oli liikemies, lehden kustantaja, kulttuurivaikuttaja ja taidemesenaatti, mutta hän oli myös teatterin suuri ystävä ja ohjasi myös itse esityksiä Svenska Teaterniin. Teatteri saattoi olla Amokselle henkireikä kaiken johtamisen ja yrittämisen ohella. Näytelmässä Andersonin suhde teatterinjohtaja Nicken Rönngreniin (Riko Eklundh) oli hyvin tärkeä ja läheinen.   Kari Heiskasen ohjaama näytelmä on hyvin moniulotteinen ja pystyy hyvin tuomaan esille Gunilla Hemmingin kattavan käsikirjoituksen asiat. Sen lisäksi että näytelmä valottaa hyvin Amos A:n persoonallisuutta, se pureutuu myös etenkin 1930-luvun yhteiskuntamme tapahtumiin ja suomenruotsalaisuutta uhkaaviin ilmiöihin. Kysymys joka vääjäämättä aina esitetään Andersonista puhuttaessa: pitikö hän enemmän miehistä kuin naisista. Näytelmässäkin Amos kertoo selkeästi ettei hän mene koskaan naimisiin eikä halua lapsia. Hän pelkäsi että hänen veljiensä mielisa...
Lue lisää