Helsingin Kaupunginteatterin Elolliset
Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön katsomossa on hiiren hiljaista. Odotamme miten näyttämölle on siirretty Iida Turpeisen loistava romaani Elolliset. Romaani innosti menemään Helsingin Luonnonhistorialliseen museoon ihastelemaan ja hämmästelemään Stellerin lehmän luita ja pohtimaan luontokatoa.
Heti
ensimmäisenä kohtaamme teatterin lavalla museo-oppaan (Noora Dadu). Hän kertoo
meille eläinten sukupuutosta. Muutaman tovin kuluttua näyttämön valtaa tututkija
Georg Wilhelm Steller (Heidi Herala) haaksirikkoutuneen seurueensa kanssa.
Museo-opas joutuu väistymään innokkaiden löytöretkeilijöiden tieltä. Ei heitä
kiinnosta eläinten sukupuutto tai luonnonkato.
Mikään ei
näytelmässäkään vähennä Stellerin intoa löydöstään. Ei haittaa vaikka
eturaajojen luut ovat kadonneet. Kun luita ei ole, niin niitä ei ole. Lehmältä
puuttuvat sormet, päättää Steller.
Retkikunnan
jäseniä ei hätkähdytä vaikka he selkeästi joutuvat todistamaan että luonto
muuttuu ja on muuttunut. Paljolti siitä ovat vastuussa heidän kaltaisensa
”metsästäjät”. Lavastuksen ilmavuus ja sen oleminen osana kokonaisuutta
selkeennytti esitystä hienosti.
Näytelmä
on vahvasta ja hämmentävästä sanomastaan huolimatta raikas ja paikoitellen jopa
hauska. Suuri ansio tästä kuuluu Taidekollektiivi Wauhausille. Sen ohjelmistoon
kuuluu nykyteatteria, esitystaidetta, tanssiteoksia, sosiaalista koreografiaa
ja työpajoja. Elollisia ovat olleet toteuttamassa ohjaaja Juni Klein, lavastaja,
puvustaja ja videosuunnittelija Laura Haapakangas, valo-
ja videosuunnittelija Erno Aaltonen, koreografi Kauri Sorvari.
On ilahduttavaa seurata Kaupunginteatterin kokeneiden
näyttelijöiden Rauno Ahosen, Heidi Heralan, Unto Nuoran ja Aino Sepon sulautumista osaksi Wauhausin
kollektiivia.
Sain teatterilipun teatterilta.
Heidi Herala. Kuvaaja Katri Naukkarinen
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti