Ryhmäteatterin Missä kuljimme kerran
Ryhmäteatterin tulkinta Kjell Westön hienosta romaanista Missä kuljimme kerran on kesäteattereittemme helmi. Ohjaaja Riikka Oksasen ja näyttelijänjoukon vaativa työ on kannatella katsoja näytelmän avulla 1910-luvulta aina toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin.
Vuoden 1918 tapahtumat koskettavat jokaista näytelmän henkilöä olivatpa he
sitten valkoisten tai punaisten puolella. Punaisista tutustumme jalkapalloilija
Alluun (Ville Heiska) ja hänen isäänsä Eccuun (Juha Kukkonen). Allu ei
porvareitten houkutteluista välitä, vaan vastaa kieltävästi kun houkutellaan
porvariseuran riveihin.
Syntyperänsä mukaan Eccu (Santtu Karvonen), Lucie (Satu Tuuli Karhu) ja
Cedi (Miiko Toiviainen) valitsevat valkoisten joukot. Näiden kahden rintaman
välillä liikuskelee ja kirjoittaa toimittaja Ivar (Juha Kukkonen).
Teatteri esiintyy Suomenlinnassa Hyvän Omatunnon linnakkeessa, lähellä punavankien
vankileiriä. Toukokuussa 1918 perustetulla leirillä oli enimmillään 8 000 vankia.
Suomenlinnan ja sen saarien leireillä kuoli yli 1 500 ihmistä. Leiri
suljettiin maaliskuussa 1919.
Jazz hurmaa ja vie mukanaan kaikki 1920-luvulla, kunnes seuraavalla
kymmenluvulla politiikka on jälkeen hajottamassa suomalaista yhteiskuntaa. Valkoisten
on helppo lähteä mukaan muilutuksiin.
Sotavuodet koettelevat nuoria kaupunkilaisia rankasti. Pääpaino tarinan
kerronnassa on miesten kohtaloissa. Sota koettelee miesten mielenterveyttä
paljon rankammin kuin naisia. Lucien on
näytelmän henkilöistä se joka jaksaa kannatella itsensä lisäksi myös muita.
Helsinki on se paikkakunta jonka katuja pitkin Westön romaanissa
kuljetaan. Ja kaupunki on kiinteästi mukana myös näytelmässä.
Nuoremmalle katsojalle oivat historian oppitunti ja vanhemmille hienoa
kertausta ja uutta ulottuvuutta tarjoava kulttuurikokemus.
Satu Tuuli Karhu (Lucie) ja (Ville Huiska) Allu
Kuva Janne Vasama
Kommentit
Lähetä kommentti