Suomen Kansallisteatteri: Toinen tasavalta

Kansallisteatterin Toisessa tasavallassa (käsikirjoitus ja ohjaus Esa Leskinen) käydään läpi Suomen poliittisia tapahtumia vuosilta 1944-1989. Ennen muuta katse oli koko ajan Urho Kekkosessa. Näytelmässä oli vanha Kekkonen (loistava Vesa Vierikko) ja nuori Kekkonen (miltei yhtä loistava Janne Reinikainen).

Leskisen Ensimmäisessä tasavallassa keskityttiin presidentti K.J. Såhlbergiin. Pakko on lainata Janne Reinikaisen kertomaa Kalle Holmbergista ja Kekkosesta. Holmbergin mukaan Kekkonen oli dandy ja jätkä (HS 13.2.2026). Eli Ståhlbergilla ja Kekkosella ei historian kirjoituksenkaan valossa ollut paljonkaan yhteistä ja aikakin oli aivan erilainen.

Näyttämölle vyörytetään kymmeniä politiikkoja, joka joko vaativat uudistuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, puolustavat omia näkemyksiään tai yrittävät vimmatusti pysyä Kekkosen perässä idän suhteiden hoitamisessa. Oli selviydyttävä kylmän sodan vuosista, yöpakkasista, noottikriisistä, Tsekkoslovakian miehityksestä.

Näytelmän seuraamista helpottaa videokankaalle heijastetut nimet ja vuosiluvut. Kohtausten videointi toi myös oman mielenkiitoisen lisän esitykseen. Minua ei haitannut vaikka välillä tuntuikin kuin olisi ollut historian luennolla. Päinvastoin muistikuvat siitä missä itse on ollut mukana nousivat pintaan.

Näytelmän kohokohtia olivat eittämättä Kekkosen ja Stalinin (Taisto Oksanen) kohtaamiset. Suuremman vaikutuksen on Kekkoseen kuitenkin tehnyt aikanaan J.K. Paasikivi (huikea Jukka Puotila). Kun sairas Kekkonen keskustelee kuolleen Paasikiven kanssa Suomen kohtalosta, auttaa ahdistunutta vanhaa miestä toisen vanhan miehen lohduttelu, että aina olemme selviytyneet.

Toinen tasavalta on huikea sukellus Suomen selviytymiseen sodan jälkeisestä ajasta ja ajasta jolloin sota oli riittävän kaukana ja kuitenkaan ei ollut.   

                              Kuvassa Janne Reinikainen ja Jukka Puotila

                                   Kuvaaja Mitro Härkönen