Kärpäset Tampereen Työväen Teatterissa

Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämö on nähnyt ja kokenut paljon. Yksi hohdokkaimmista teatteri-illoista koettiin Sirkku Peltolan  kirjoittaman Kärpäset-näytelmän ensi-illassa. Lavalla olivat Petra Ahola seitsemässä eri roolissa, Martti Suosalo kahdessa ja Aimo Räsänen yhdessä.

Kärpäsen veljesten äiti on kuollut. Maailmalla mainetta niittänyt oopperalauluja-velikin on tullut hautajaisiin. Mies ei ole vuosikausiin tavannut äitiään sen paremmin kuin eläkkeellä olevaa bussinkuljettaja-veljeään. Kalevin ansiolistalle kuuluu myös maisemamaalaus-yrittäjän ura, joka päättyi konkurssiin. Sen sijaan hän on jo muutaman vuoden ollut raittiina.

Mauri Kärpänen on kuin koloonsa käpertyvä eläin. Oopperalavoilla hankittu maine on hautautunut pelaamisen ja muun humputtelun alle, on mennyt talot ja perhe. Jäljellä on keppiinsä nojaava kumarainen ukko. 

Näytelmässä käydään läpi veljesten koko mennyt elämä ja paljon eletään tässä päivässäkin. Heidän karussa kodissaan vierailevat niin Kalevin narkkarikaveri (uskomattoman, nopean muodonmuutoksen kokeva Suosalo) kuin Maurin teini-tytärkin. Petra Aholan siirtyminen roolista toiseen oli huikeaa. Hänen liikunnallisuutensa häkellytti ja ihastutti.

Sirkku Peltola on kerännyt Kärpäsiin tärkeimmät juuri tämän ajan ilmiöt. Ei totisesti osoittaen vaan sarkastisesti ja henkilön fyysisen olemuksen monia puolia hyväksi käyttäen. Ja kaiken taustana hieno punainen, suuri esirippu. Juuri se joka on jo viimeisen kerran sulkeutunut oopperalaulajan laulun päätyttyä.

Esityksen kohokohtia oli ensimmäisen näytöksen päätteeksi Räsäsen ja Suosalon esittämä oopperamainen duetto. Siis he osaavat myös laulaa, sekin vielä puhisi väliajalle poistuvat yleisö, joka näytelmän päätyttyä osoitti seisaltaan kiitoksia näytelmän tekijöille niin monta kertaa että sekosin laskuissa.

Muutamaa päivää aikaisemmin olin nähnyt Sirkus Suosalon ohjelmistoon kuuluvan Starmanin. Juha Kauppisen kirjasta muokattu monologi ravisteli katsojien käsityksistä luonnon ja ihmisen suhteesta. Raila Leppäkoski on ohjannut esityksen, joka karnevalistisella menolla kyseenalaisti paljon, mutta myös vastasi moniin kysymyksiin. 



                                                    Aimo Räsänen ja Martti Suosalo 

                                                  Kuva Kari Sunnari 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Huippuosaaja