Peukalon virittäminen

Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämölle kokoontuu kaiken kaikkiaan kymmenen henkilöä. He ovat Agatha Christien dekkariin perustuvan Eikä yksikään pelastunut -näytelmän henkilöt ja uhrit. Vieraat saapuvat ripotellen. Heitä on vastaanottamassa hovimestari vaimoineen. Kutsun vieraille esittänyt kartanon herra ei ole vielä paikalla. Hänen on määrä saapua seuraavana päivänä.

Kartanon salin takan reunalla on kymmenen pientä posliinisotilaspatsasta ja raameissa loru kymmenestä sotilaspojasta. Lorun mukaan sotilaspojat kuolevat yksi kerrallaan.

 

Jännitys tiivistyy ja pelko hiipii vieraiden keskuuteen, kun yhtäkkiä käynnistyy äänilevy, jossa jokaista vierasta ja talon palvelijoita syytetään murhasta. Sitten alkavat toteutua lorun ennustukset. Seurueen jäseniä alkaa kuolla. Jokaisen kuolemantapauksen yhteydessä häviää yksi kymmenestä posliinipatsaasta.

 Agatha Christie on hurmannut teatteritekijöitä pitkin Suomea viime vuosina. Tampereen Työväen Teatterissa nähdään tänä keväänä Neiti Marple ja tuijottava katse. Viime kaudella Tampereen Teatterin Idän pikajunan arvoitus oli yleisömenestys, samoin kuin Helsingin Kaupunginteatterissa Hiirenloukku ja Porin Teatterissa Kuolema Niilillä.  

Arena-näyttämön Ei yksikään pelastunut soljuu ilman suuria yllätyksiä, paikka paikoin tarpeettomasti suunnitelmien mukaan. Murhatkin tapahtuvat poissa katsojien katseilta. Välillä jäin jopa miettimään miten surma oikein tapahtui. Esityksen kiehtovuutta ja mahdollista jännitystäkin heikentää sotilaslorun paljastus mitä tapahtuu eli yksikään ei pelastu.

Ohjaaja Sakari Hokkanen joukkoineen tarjosi pientä jännitystä, mutta etukäteistietojen lupaama hyytävyys ja jännitys jäivät turhan laimeiksi. Kaikesta huolimatta esityksessä oli voimakkaasti mukana Christien dekkareitten henki.   

                                       Kuvassa Anna Ackerman 

                                     Kuvaaja Otto-Ville Väätäinen