Arvokkaat vaatteemme

Mitä tänään pukisin ylleni? Vähintään yhtä tuttu ja tarpeellinen kysymys kuin mainoksen ja Tv-ohjelman nimi Mitä tänään syötäisiin? Vaatteet ovat välttämätön osa elämäämme, toisille tärkeämpiä kuin toiselle. Enää ei riitä, että vaatteet ovat ehjät ja puhtaat. Nyt on tärkeintä mikä on niiden raaka-aine. Onko päälläsi bambua, elastaasia, modaalia, pellavaa, polysteriä, puuvillaa, silkkiä, silkkivillaa, villaa. Tämä selviää yleensä vaatteeseen kiinnitetystä pienestä lapusta, josta löytyvät myös pesuohjeet.

Sitä missä vaatteet on valmistettu ei enää tarvitse kertoa. Sinänsä on hankala tietää onko vaatteeni eettisempi kun se on tehty jossain muualla kuin Kiinassa eli onko Guatemala, Vietnam, parempi vai huonompi.

Laura Pörstin kirjassa Viimeinen vuosi, Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista (Gummeus 2021, 245 s.) johdattaa lukijan vaatteiden maailmaan, kun kirjoittaja hypistelee ja ihastelee viininpunaista vaaleanpunaisille kukilla koristetusta satiinipintaisesta kankaasta isoäitinsä kymmeniä vuosia sitten tekemää aamutakkia. Aamutakki on löytynyt mummulan vintiltä muiden siellä vuosikausia roikkuneiden vaatteiden seasta.

Vaatteita ei ihastella vain isoäidin vinttikomerossa vaan välillä kirjoittaja on Pariisissa. Hän on ottanut mukaan 50 vaatekappaletta ja pidättäytyy hankkimasta Pariisista kuin muutaman uuden vaatteen. Sen sijaan vaatteita voi ihastella ja hypistellä. Hypistely kirpputoreilla on turhauttavaa, koska niin moni vaate on valmistettu tekokuiduista.

Kun 1960-luvulla naiset kulkivat crimpele-mekoissa ja miehet teryleeni-housuissa ja nylon-paidoissa emme tienneet että eteen tulevat vuosikymmenet, jolloin moisia vaatteita ja etenkin niiden raaka-aineita kavahdetaan suuresti. Silloin nuo vaatteet olivat käytännöllisiä, ne eivät rypistyneet, niitä ei tarvinnut silittää ja ne oli helppo pestä.

Kirja on samalla myös kertomus kirjoittajan lapsettomuudesta ja hedelmällisyyshoidoista. Niistä kerrotaan hienovaraisesti ja kiihkottomasti. Kirjan nimen viimeistä vuotta elää isoäiti.

”Isoäiti on minulle esimerkki erilaisesta ihmisestä. Hän on tuossa noin, aivan lähellä, mutta hänen ajattelunsa, motiivinsa ja elämänhalunsa näyttävät kaikki ilmentävän aivan toisenlaista maailmaa kuin minun. Minun on vaikea ymmärtää häntä, ja jos olen aivan rehellinen, minun on usein myös vaikea arvostaa häntä.”

Harvoin sukupolvien välistä eroavaisuutta kuvataan näin rehellisesti. Lapsenlapsi kuitenkin hoitaa isoäitiään ja arvostaa isoäidin käden taitoja. Kirjoittajan on myönnettävä. että isoäidin itsevarmuus perustuu tekijyyteen enemmän kuin niiden kehittämiseen, ongelmien ratkomiseen pikemmin kuin niiden kehittämiseen. Jos mekko on tullut pieneksi, sitä ei heitetty pois, sen sivusaumat ratkottiin ja ommeltiin niin että tilaa tuli lisää. Nyt saumojen ratkomisen sijaan pidetään eettisesti hyvänä ja arvokkaana, että hankimme käytettyjä tavaroita ja pidennämme niiden käyttöikää, olipa kyse vaatteista, huonekaluista, astioista ihan mistä vaan.  

Tämän saumasta mekkonsa levittäjän ja käytettyjen vaatteiden ostajan välillä on Laura Pörstin mukaan hänen äitinsä ikäluokka, kuluttajat jotka 1980-90 -luvuilla ostivat, kokeilivat ja hylkäsivät, pikemminkin minun pitäisi kirjoittaa ostimme, kokeilimme ja hylkäsimme. Äitinsä vaatteista hänelle on parhaiten jäänyt mieleen mintunvärinen collegeasu ja kuitenkin äiti teki pitkää työpäivää liike-elämässä, joten hänellä on ollut paljon muitakin vaatteita. Niitä kirjoittaja joutui ihastelemaan kun he kävivät äidin kanssa vaateostoksilla lauantaisin.  

Nyt kaikenlaiset collegeasut ovat nousseet uudeksi muotivaatteeksi. Kotona etätöitä tekevillä täytyy olla yläosassa päällään jotain edustava. Kukaanhan ei videopuheluissa ja -neuvotteluissa näe onko mukana olijalla verkkahousut, legginssit vai sortsit. Eli collegeasun alaosa on vaatetuksen keskeinen tekijä. Mutta  minun pitää tietää mistä aineesta vaatteeni on valmistettu ja löytää tietoa missä valmistetut vaatteet ovat eettisiä näkyivätpä ne kuvassa tai ei.   

Kangasalla tehtaansa pyörittävä Tam-Silk kertoo että sen myymät vaatteet valmistetaan Suomessa korkealuokkaisista raaka-aineista. Ne ovat ekologisia. Niinpä talvella yrityksen toimitusjohtaja joutuikin Facebookissa pahoittelemaan tilausten viivästymistä. Tilauksia tuli kylmänä talvena niin paljon että niiden toimittaminen kesti normaalia pitempään. Kyllä me sittenkin osaamme arvostaa laatua.         

  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku