Huikea Kauppamatkustajan kuolema



Kansallisteatterin suurella näyttämöllä koetaan teatterin juhlaa Mika Myllyahon ohjaamassa Kauppamatkustajan kuolemassa. Arthur Millerin 1949 kantaesityksensä saanut näytelmä pureutuu asioihin ja ongelmiin, jotka eivät itse asiassa ole juuri muuttuneet vuosikymmenien kuluessa.

Willy Lomaneita, hänen poikiaan ja vaimojaan on kaikkialla. Willy Loman (loistava Hannu-Pekka Björkman) on tehnyt myyntimiehen hommia yli 30 vuotta. Ikä painaa eikä kauppa käy niin kuin menneinä vuosina. Pojista ei ole apua äidin ja isän elämässä, pikemminkin päinvastoin. Siinä missä isä uskoo kykyihinsä ja edessä oleviin parempiin aikoihin, tekevät sitä myös pojat – etenkin Biff (nasevasti näyttelevä Aku Hirviniemi).

Biffistä piti tulla menestynyt amerikkalaisen jalkapallon pelaaja, josta kolme eri yliopistoa kilpaili. Pojan yliopistollinen ura kariutuu matematiikan kokeesta reputtamiseen. Isä ja poika muistavat jälkikäteen tapahtumien kulun kumpikin omalla tavalla. Willy Loman ei kykene ymmärtämään poikiaan – ei silloin kun nämä olivat pieniä, ei teini-ikäisinä ei aikuisina. Toinen pojista Happy (se sympaattisempi veli Samuli Niittymäki) ei ole aivan samalla lailla isän kiitoksista ja hyväksymisistä riippuvainen kuin Biff.

Äiti (hillitty ja hallittu Kristiina Halttu) uskoo miehensä puheita, kannustaa tätä, tukee poikiaan ja yrittää toimia välittäjänä isän ja poikien erimielisyyksissä. Äiti on näytelmässä se henkilö, joka kaikkein huonoimmin istuu tähän päivään. Vierastin nylon-sukkiaan parsivaa, taloudesta tarkkaa kirjanpitoa pitävää, kaiken anteeksi antava vaimoa. Mutta on muistettava että Linda Lomanin kaltaisia naisia oli 1940-luvun lopulla kaikilla mantereilla ja kaikissa maissa.

Hannu-Pekka Björkman on järkelämäinen Willy Loman, epärealistinen, tosiasiat kieltävä, muita syyttävä, itsekäs ja rakkaudeton. Uhon ja valheiden määrä on mittaamaton. Kaikki ei onneksi ollut Björkmanin varassa. Kati Lukan lavastus tuki hienosti päähenkilöiden mielentiloja ja tilanteita, mistä he yrittivät selviytyä parhaansa mukaan.     

Arthur Millerin kerrotaan saaneen aiheen Kauppamatkustajan kuolemaan omasta perhepiiristään. Hänen enonsa oli kauppamatkustaja, jonka suuruudenhulluutta hipova kunnianhimo – kuten käsiohjelmassa kerrotaan, faktantarkistusta vaille jääneet tarinat sekä poikiensa urheilullisella ja seksuaalisella kyvykkyydellä leuhkiminen jäivät tulevan kirjailijan mieleen. 

Kaikesta tästä syntyi näytelmä, jonka elinikä tuntuu olevan rajaton.
Kansallisteatterin Kauppamatkustajan kuolema on varmasti niitä näytelmän tulkintoja, jotka jäävät katsojan mieleen.    

                            Aku Hirviniemi, Hann-Pekka Björkman ja 
                            Samuli Niittymäki. Kuva Mitro Härkönen
                                                       

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Huippuosaaja