Huikea Kauppamatkustajan kuolema
Kansallisteatterin
suurella näyttämöllä koetaan teatterin juhlaa Mika Myllyahon ohjaamassa
Kauppamatkustajan kuolemassa. Arthur Millerin 1949 kantaesityksensä saanut
näytelmä pureutuu asioihin ja ongelmiin, jotka eivät itse asiassa ole juuri muuttuneet
vuosikymmenien kuluessa.
Willy
Lomaneita, hänen poikiaan ja vaimojaan on kaikkialla. Willy Loman (loistava
Hannu-Pekka Björkman) on tehnyt myyntimiehen hommia yli 30 vuotta. Ikä painaa
eikä kauppa käy niin kuin menneinä vuosina. Pojista ei ole apua äidin ja isän
elämässä, pikemminkin päinvastoin. Siinä missä isä uskoo kykyihinsä ja edessä
oleviin parempiin aikoihin, tekevät sitä myös pojat – etenkin Biff (nasevasti
näyttelevä Aku Hirviniemi).
Biffistä piti
tulla menestynyt amerikkalaisen jalkapallon pelaaja, josta kolme eri yliopistoa
kilpaili. Pojan yliopistollinen ura kariutuu matematiikan kokeesta
reputtamiseen. Isä ja poika muistavat jälkikäteen tapahtumien kulun kumpikin
omalla tavalla. Willy Loman ei kykene ymmärtämään poikiaan – ei silloin kun
nämä olivat pieniä, ei teini-ikäisinä ei aikuisina. Toinen pojista Happy (se sympaattisempi
veli Samuli Niittymäki) ei ole aivan samalla lailla isän kiitoksista ja
hyväksymisistä riippuvainen kuin Biff.
Äiti (hillitty
ja hallittu Kristiina Halttu) uskoo miehensä puheita, kannustaa tätä, tukee
poikiaan ja yrittää toimia välittäjänä isän ja poikien erimielisyyksissä. Äiti
on näytelmässä se henkilö, joka kaikkein huonoimmin istuu tähän päivään. Vierastin
nylon-sukkiaan parsivaa, taloudesta tarkkaa kirjanpitoa pitävää, kaiken
anteeksi antava vaimoa. Mutta on muistettava että Linda Lomanin kaltaisia
naisia oli 1940-luvun lopulla kaikilla mantereilla ja kaikissa maissa.
Hannu-Pekka
Björkman on järkelämäinen Willy Loman, epärealistinen, tosiasiat kieltävä, muita
syyttävä, itsekäs ja rakkaudeton. Uhon ja valheiden määrä on mittaamaton.
Kaikki ei onneksi ollut Björkmanin varassa. Kati Lukan lavastus tuki hienosti
päähenkilöiden mielentiloja ja tilanteita, mistä he yrittivät selviytyä
parhaansa mukaan.
Arthur
Millerin kerrotaan saaneen aiheen Kauppamatkustajan kuolemaan omasta perhepiiristään.
Hänen enonsa oli kauppamatkustaja, jonka suuruudenhulluutta hipova kunnianhimo –
kuten käsiohjelmassa kerrotaan, faktantarkistusta vaille jääneet tarinat sekä poikiensa
urheilullisella ja seksuaalisella kyvykkyydellä leuhkiminen jäivät tulevan
kirjailijan mieleen.
Kaikesta tästä syntyi näytelmä, jonka elinikä tuntuu
olevan rajaton.
Kansallisteatterin
Kauppamatkustajan kuolema on varmasti niitä näytelmän tulkintoja, jotka jäävät
katsojan mieleen.
Aku Hirviniemi, Hann-Pekka Björkman ja
Samuli Niittymäki. Kuva Mitro Härkönen
Kommentit
Lähetä kommentti