Mummugeeni käytössä
Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni
putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut
käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi
halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä
ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän
alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen
kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin
ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä
syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen
syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen:
keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja.
Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain
tilapäinen häiriö.
Aikuisiällä valikoiva makuni ja mieltymykseni on ollut helppo
hoitaa. Pääasiallisena perheen muonittajana valmistan vain sellaista ruokaa
mistä itse pidän. Lastenlasten makutottumukset
olen oppinut vaiheittain. Ensin oli lapsenlapsi numero 1 ja hänen
mieltymyksensä. Kun lapsia tuli lisää, piteni kauppalista.
Tiedän mitä jäätelöä
itsekukin haluaa, mikä on jokaisen lempimehu, mitä suklaata ja millaisia
karkkeja kannattaa ostaa, mitä maitoa maidonjuoja juo, mikä leipä kelpaa.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jokaisella on omat lempiruokansa. Mummi niitä
sitten yrittää parhaan kykynsä mukaan laittaa.
Minun geenini kyllä ulottuu vävyihinkin. Ei heille voi
tarjota ruokaa, mistä he eivät pidä. Äiti taannoin hämmästeli miten monet hänen
tuntemansa naiset, pitivät kun miehet kehuivat heidän tarjoamaansa ruokaa ja
leivonnaisia. ”Kissa kiitoksella elää”. Näissä asioissa olen minäkin mielelläni kiitoksen kipeä kissa.
Parhaimman ruoanlaitto-tunnustuksen sain 20-vuotiaalta
opiskelijapojalta. Hänen lempiruokaansa on lihapiirakka. Nuorukainen valmisti
lihapiirakan, mutta se ei maistunut lainkaan samalta kuin mummin piirakka,
vaikka hänellä oli käytössä sama resepti kuin mummillakin. Eikä
lihapullistakaan tullut yhtä hyviä.
peräisin varmasti Iida-mummulta, isäni äidiltä.
Aivan ihana kertomus!
VastaaPoista