HAM:ssa ja KOM:ssa
Hätkähdyttävä ja hullunhauska
Teatteriviikossani kohtasi kaksi ääripäätä. Keskellä
viikkoa nautin suunnattomasti viisaista sanoista ja ajatuksista upeiden
näyttelijöiden esittämänä. Perjantaina nauroin hulvattomasti kaikelle sille
mitä nykyajan nuoret neropatit voivat yrityksissään kehittää ja tehdä.
Viisaat ajatukset soljuivat katsojien ajatuksiin HAM:ssa eli Helsingin taidemuseossa.
Lavalla istui kolme valkopartaista miestä:
filosofi ja kirjailija (Hannu-Pekka Björkman), musiikkikriitikko (Markku
Maalismaa) ja Wienin taidehistoriallisen museon Borbonne-salin vahtimestari
(Hannu Kivioja). Musiikkikriitikko on vuosikymmenet istunut Borbonne-salissa
katselemassa Tintoretton kuuluisaa maalausta Valkopartainen mies. Kriitikkoa on tarkkaillut filosofi, jota tarkkailee vahtimestari.
Miehet esittivät Thomas Bernhardin (suomennos Tarja
Roinila) romaanista Vanhat mestarit ohjaaja Minna Leinon ja dramaturgien
Jukka-Pekka Pajusen ja Eva Buchwaldin aikaan saadun näytelmän.
Ennen näytelmää olin mukana teoksen esittelyssä. Siitä
olivat kertomassa ohjaaja Minna Leino, teoksen suomentaja Tarja Roinila ja
dramaturgi Jukka-Pekka Pajunen. He kertoivat teoksesta ja sen muuntumisesta
näytelmäksi mukaansatempaavaksi. Uteliaisuus heräsi mestariteokseen ja
odotukset esityksestä olivat korkealla.
Odotukset täyttyivät täysin. Esitys oli huikea.
Näyttelijöiden yhteistyö oli saumatonta. Jokainen liike ja ele oli selkeästi
etukäteen suunniteltu. Kaikella oli oma merkityksensä. Taidemuseo loi
näytelmälle hienot puitteet. Tuli vääjäämättä tunne: tämä esitys on ainutlaatuinen. Miten hienoa että voin olla mukana näkemässä sen. Taide on merkillinen ja
moniselitteinen asia – sen opin näytelmästä.
Hannu Kivioja (vas.), Markku Maalismaa ja Hannu-Pekka Björkman |
Melkein mahdollinen idea
Kom-teatterissa kehitettiin nykyajan sturtup-yrityksessä
uutta ideaa. Firmassa on palvelumuotoilujohtaja,
sisältösuunnittelun johtaja, developer ja konseptisuunnittelija,
osake-enemmistön haltija, käyttäjäkokemusjohtaja ja käytettävyyssuunnittelija.
Meno on hektistä. Uusia palveluja ja tuotteita pitää
kehittää koko ajan. Tavoitteena että kaikki pystyvät ylittämään oman kykynsä ja taitonsa
jatkuvasti. Kun 41-vuotias palvelumuotoilujohtaja pohtii haluaako hän olla äiti
vai ei, tulevat työtoverit apuun. Kehitetään yhdessä uusi applikaatio My baby.
Jotta tuote olisi mahdollisimman hyvä ja toimiva, tarvitaan
siihen koko yrityksen henkilöstö, mitä nyt avuksi joudutaan ottamaan työtön
näyttelijä. Siinä sitten koko Kom-teatterin väki yhdessä mytyssä harjoittelee
babyna olemista vaippoineen kaikkineen.
Näytelmän ovat kirjoittaneet Salla Viikka ja Hilkka-Liisa
Iivanainen, joka myös on ohjannut näytelmän. Näyttämöllä Eeva Soivio, Emmi
Parviainen, Juho Milonoff, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Niko
Saarela viihdyttävät ja kiihdyttävät luontevasti ja hauskasti. Kaikki
hupsuimmatkin ”kakkakohtaukset” hoidetaan tyylillä ja taidolla ja oivaltaen.
Milja Ahon lavastus ja Tomi Suovankosken valo- ja
videosuunnittelu täydensivät kaiken.
Kommentit
Lähetä kommentti