Enkelikello ja luumukiisseli

Vuoden paras päivä kouluikäisenä oli joulupäivä. Silloin sain kaikessa rauhassa lojua sohvalla ja lukea joululahjaksi saamaani kirjaa. Kuusi tuoksui ja tiesin että saatavilla on kaikenlaista hyvää ruokaa ja herkkuja. Mutta samalla odotin että tapaninpäivänä pääsen tädeillemme kylään. Siellä olisi enkelikello ja luumukiisseliä kermavaahdolla.

Aikanaan muutin Helsinkiin Tampereelta ja näin Kalliossa ”astiakaupassa” enkelikellon. Tätini enkelikello oli ollut pikkutytön mielestä hienoimpia joulukoristeita mitä voi olla. Hämmennys oli suuri kun tajusin että enkelikello voi olla myös Kiinassa tehty halpa tekele. Rohkeasti olen ostanut huonoon kuntoon menneen enkelikellon tilalle aina uuden. Tiedän että varakkaampien perheiden tyttärillä on hieno hopeinen esiäideiltä peritty enkelikello. Mutta halpa kapistus ajaa saman asian.

Nyt on muotia karsia tavaroitaan ja järjestää ne uudella tavalla. Ilmiötä nimitetään konmarittamiseksi japanilaisen Marie Kondon mukaan. Jo muutama viikko sitten kerrottiin että kierrätyskeskukset ja käytettyjen tavaroiden liikkeet hukkuvat joulun alla joulukoristeisiin.

Olen ihaillut monessa paikassa sinisellä ja kullalla koristeltuja joulukuusia. Meillä on varastossa vain punaisia joulupalloja ja kynttilöiden valo on valkoista eikä sinistä. Olen päättänyt pitää perinteistä kiinni ja käyttää vanhoja koristeita. Ei voi joka joulu juosta muoti-ilmiöiden perässä ja haalia nurkkiinsa lisää ja lisää joulukoristeita.

Välillä tuntuu siltä että syömme jouluna ihan vääriä ruokia. Kuka nyt itse enää tekee lanttu-, porkkana- tai perunalaatikkoa, kuka leipoo englantilaisen joulukakun tai kuka tohtii tarjota joulupöydässä lasimestarin silliä, rosollia tai kinkkua. Ruokaohjeet ja -ohjelmat tarjoavat uutta kokeiltavaa vaikka kuinka paljon.

Uskallan pullikoida vastaan ja uhmallakin teen imellettyä hämäläistä perunalaatikkoa, mantelilla maustettua perunalaatikkoa, mätikakkua, graavaan siikaa ja lohta, leivon joulutorttuja ja tarjoan hedelmäsalaattia, riisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa. Kinkun asemasta syömme savukalkkunaa (kuten niin monena vuonna ennen tätä joulua).

Tärkeintä on kuitenkin saada paikalle lapsia ja lastenlapsia. Tokaluokkalainen kyseli vuosi sitten voisiko se oikea joulupukki tulla mummilaan tänä vuonna. Hämmästelin kysymystä, mutta tyttö luetteli takaisin päin kaikki joulupukit ja -joulumuorit, jotka hän oli tunnistanut. Mutta oli yhtenä jouluna käynyt se oikea pukki ja häntä tyttö nyt kaipasi. Olipa ukki aikanaan onnistunut roolissaan niin hyvin, ettei 3-vuotias häntä tunnistanut. Ja sitä joulupukkia jään minäkin odottamaan.    

Teksti on julkaistu Tanotorvessa 14,12,2017