Kirjamessut turkulaisittain

Missä voi samana päivänä bongata presidentti Sauli Niinistön, Anneli Auerin, Aira Samulinin, Satu Silvon, Heikki Kinnusen, Jenny Haukian, Sirpa Kähkösen, Antti Eskolan, Kirsti Mannisen, Roman Schatzin, Riikka Pulkkisen, Anna Kortelaisen, Raija Orasen.

Rouva Jenni Haukia 

Turun kirjamessuilla tietenkin. Oli siellä monta muutakin kirjailijaa. Mutta tässä nyt tärkeimmät tai julkisimmat. Oli siellä samaan aikaan ruokamessutkin. Monenmoista herkkua oli maisteltavana ja kotiin ostettavana.

Kirjoja oli onneksi Turun messukeskuksessa myös runsaasti tarjolla. Kirjamessuilla jaksan aina hämmästellä miten paljon Suomessa oikein julkaistaan uusia kirjoja.

Oli hyvin antoisaa ja viihdyttävääkin kuunnella kun kirjailijat kehuivat omia aikaansaannoksiaan. Nokkela tyttäreni pani merkille, että hyvin monessa kirjassa liikutaan menneissä vuosikymmenissä eli monella tavalla historiallisessa ajassa. Haastattelijat sitten kysyivätkin kirjailijoilta, miten teet taustatyötä ja sitä he jokainen vuorollaan kertoivat tekevänsä tarkasti ja hartaasti.

Enni Mustosen Ruokarouva on kirjailijan Syrjästäkatsojan tarinoiden neljäs osa, jossa liikutaan 1900 luvun alkuvuosina aina vuoteen 1918 saakka. Moni lukija on varmaan jäänyt hämmästelemään miten Ida – kirjan päähenkilö – ”Sitä rupesi miettimään jo Grankullan kohdalla, olisiko sittenkin pitänyt ostaa huvila vähän lähempää kaupunki. Aika moni sentään näkyi matkustavan Albergaan asti.” Kyllä Albergan asema on aina ollut ennen Grankullaa.  

Kirsti Mannista /Enni Mustosta haastatellaan 

Sinänsä pidän hienona suorituksena kirjailijoilta sitä, että kirjoissa ei ole kirjoitusvirheitä. Tuskinpa kovinkaan montaa kirjaa enää lukee ennen painamista läpi ns. oikolukija. Ennen ei mitään tekelettä päästetty painoon ennen oikolukua.

Nyt itse pelkään miten monta ns. painovirhettä löytyy muutaman viikon päästä julkaistavasta Pitäjänmäen Työväenyhdistyksen 110-vuotishistoriikistä. Meillä on käsittämätön into kertoa että siellä ja siellä on kirjoitusvirhe tai juuri yllä olevan Grankullan/Albergan esimerkin kaltaisissa virheissä jaksamme ihmetellä miten tällaista on kirjoitettu.

Ilman virheitä tai virheiden kanssa monta mielenkiintoista kirjaa odottaa lukijaa. Ehkäpä muutaman viikon sisällä tiedän millaisia vieraslajeja löytyi Viipurista 1942 kesällä, kuka sytytti Turun palon 1827, onko vanhuus ilo vai harmi, mitä kaikkea Miina Sillanpää sai aikaa. Puhumattakaan Riikka Pulkkisen ja Riku Korhosen uusimpien romaanien käänteistä.

Anna Kortelainen kuuntelee tarkasti 

Kukahan on keksinyt että kirjat ja ruoka kuuluvat yhteen. Keittokirjat saattavat olla yksi yhdistävä tekijä, mutta niin vain on että Turussa ja Helsingissä on samaan aikaan tarjolla kirja- ja ruokamessut. Olemmeko me lukijat myös ruokaihmisiä tai päinvastoin.


Täytyy myöntää että taidan olla molempia. Leivon ja teen ruokaa mielelläni ja enemmän kuin mielelläni luen. Keittokirjoista en enää piittaa, ohjeita löytyy lehdistä ja netistä löytyvät kaikki ohjeet mitä olen keksinyt kaivata. Huomenna aamulla aion joka tapauksessa tarjota messuilta ostetuista spelttijauhosita tehtyä puuroa. Lienee sitten tarjolla kirjallinen tuulahdus Turusta.     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku