Minäkin konmaritan
On hauska kun huomaa olevansa ajan hermolla. Olen viime
viikot konmarittanut paljon ja aika innokkaastikin. Vielä kolme viikkoa sitten
en tietänyt missä asun huhtikuussa enkä liioin ollut kuullut konmarittamisesta
mitään.
Tiesin että muuttaminen talosta, jossa olemme asuneet liki
kolmekymmentä vuotta, vaatii suurta mullistusta. Joudumme luopumaan runsaista
säilytystiloista, komeroista, kellarista, autotallin parvesta ja lukuisista
kirjahyllyistä. Tämä kaikki tietää että on karsittava kirjoja, vähennettävä
astioita, lajiteltava vuosikymmenien lehtileikkeet säilytettäviin ja
poisheitettäviin, tehtävä jotain valokuville, seinälautasille, postikorttikokoelmille,
postimerkeille, rahoille ja monenmoisille muille tavaroille ja vaatevarastolle.
Noitalautanen joka ei vielä ole mennyt kaupaksi lähiseudun nettikirpputoreille. Niitä on kuusi. |
Kunnes tyttäreni kertoi että hän on konmarittanut kotiaan
muuttoa varten ja muutenkin. Vaatteetkin ovat komeroissa uudella tavalla
viikattuina ja järjestettyinä. Eihän sellaista verbiä kuin konmarittaminen ole
edes olemassa!
Konmarittaminen juontaa alkunsa japanilaisen Marie Kondon
kirjasta KonMari siivouksen elämänmullistava taika (Bazar 2015, 222 s.) Kirja
neuvoo hyvin yksityiskohtaisesti keinot millä pääsemme eroon ylimääräisistä
tavaroista. Jokaiselle jolla on hyvät säilytystilat on paljon tavaroita, joita
ei koskaan käytä. Niitä säilyttää vain sen takia, ettei ole viitsinyt, jaksanut
tai ehtinyt tehdä niille mitään.
Tyttäreni oli ammentanut uudet taitonsa ja ajatuksensa
tästä kirjasta.
Myönnän että kirjan ohjeet tuntuivat välillä hieman
lapsekkailta, mutta kummallisesti japanilaisnaisen ohjeista sai puhtia ja
ideoita siivoukseen.
En ole vielä levittänyt koko vaatekaapin sisältöä lattialle ja valinnut siitä pois ne vaatteet jotka aioin säilyttää. Kummasti asia kaihertaa mieltä joka kerta kun avaan kaappien ovia. Olisiko seillä sittenkin vielä jotain mistä voisi luopua!
Jos joku vielä väittää, ettei lukemisesta ole hyötyä, joutuu nyt perumaan sanansa. Avoin mielipide ja lähes pakkotilanne pakottavat joustamaan ja omaksumaan uudenlaista ajattelutapaa ja jopa toteuttamaan lukemaansa.
Kerrankin omat tekemiset ja muoti-ilmiö ajoittuvat hyvin
yhteen.
Kommentit
Lähetä kommentti