Pitäjänmäen aseman tuntumassa on idyllinen lehmuskuja. Tai voisi olla jos ympäristökin olisi idyllinen. Tila on ikäänkuin julkinen mutta ei sitten kuitenkaan.
Svenska Teaternin Amos A. näytelmää katsoessa opin, että Amos Anderson oli liikemies, lehden kustantaja, kulttuurivaikuttaja ja taidemesenaatti, mutta hän oli myös teatterin suuri ystävä ja ohjasi myös itse esityksiä Svenska Teaterniin. Teatteri saattoi olla Amokselle henkireikä kaiken johtamisen ja yrittämisen ohella. Näytelmässä Andersonin suhde teatterinjohtaja Nicken Rönngreniin (Riko Eklundh) oli hyvin tärkeä ja läheinen. Kari Heiskasen ohjaama näytelmä on hyvin moniulotteinen ja pystyy hyvin tuomaan esille Gunilla Hemmingin kattavan käsikirjoituksen asiat. Sen lisäksi että näytelmä valottaa hyvin Amos A:n persoonallisuutta, se pureutuu myös etenkin 1930-luvun yhteiskuntamme tapahtumiin ja suomenruotsalaisuutta uhkaaviin ilmiöihin. Kysymys joka vääjäämättä aina esitetään Andersonista puhuttaessa: pitikö hän enemmän miehistä kuin naisista. Näytelmässäkin Amos kertoo selkeästi ettei hän mene koskaan naimisiin eikä halua lapsia. Hän pelkäsi että hänen veljiensä mielisa...
Täyttäisin viisikymmentä vuotta muutaman kuukauden kuluttua. Olin pohtinut haluanko syntymäpäivälahjaksi exlibriksen vai Tampere-aiheisen taulun. Minä olen kotoisin Tampereelta ja mieheni Turusta. Meillä oli Turku-aiheinen maalaus, muttei Tampere-kuvaa. Olen harrastanut lukemista siitä saakka kun ensimmäisellä luokalla kansakoulussa opin lukemaan. Lukemaan oppiminen oli hankalaa. Oliko kukka vai kuka, kokko vai koko, kannu vai kana. Vähitellen sanat alkoivat lukiessa saada oikean muodon. Kirjat löytyivät Tammelan kirjastosta, jonne kotoa oli matkaa vain kilometri. Oppikoulua kävin toiselle puolella kaupunkia ja koulumatkoilla oli helppo poiketa lainastossa Keskustorin kupeessa. Piti odottaa että täytti 16 vuotta ennen kuin sai lainata kirjoja aikuisten osastolta. Onneksi isä lainasi kirjoja toiveitteni mukaan. Vähitellen omia kirjojakin kerääntyi. Sain säännöllisesti kirjoja nimipäivä-, syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistolla suomen kieltä ja he...
Ei taida minusta tulla haastajaa Senni Sopaselle, 97 vuotta. Hän juoksi elokuussa veteraanien 100 metrin Suomen ennätyksen ajalla 55,38. Hän kilpaili myös kuulantyönnössä, pituushypyssä ja kolmiloikassa. Pituuskisassa Sopasen tulos oli 87 senttiä. Sopanen on kahminut yleisurheilussa lukuisia MM-, EM- ja SM-mitaleita. Jalkani ovat vääjäämättä kangistuneet ja on ihan oikeitakin vaivoja todettuja. Juoksuaskeleita en ole ottanut pitkään aikaan. Vuosia olin vakaasti sitä mieltä että olen liian nuori vesijumppaan. Vesijuoksu on sen verran iätön laji, että sitä voi harrastaa. Nyt molemmat kelpaavat ja vetreyttävät. Nyt on tilanteita joissa ei todellakaan tarvitse miettiä miten kuntoilisin tänään. Riittää kun selviytyy kauppareissusta, Helsingin keskustassa käynnistä, teattereissa oman paikkansa löytämisestä, ehjin nahoin pois bussin kyydistä. Junassa ja pikaratikassa meno on vähän rauhallisempaa. Pysäkille saavutaan vauhtia hiljentäen, ei horjuen ja spurttaillen kuten bussit. Raka...
Kommentit
Lähetä kommentti