Pitäjänmäen aseman tuntumassa on idyllinen lehmuskuja. Tai voisi olla jos ympäristökin olisi idyllinen. Tila on ikäänkuin julkinen mutta ei sitten kuitenkaan.
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m
Ryhmäteatterissa Anna Krogeruksen kirjoittamassa ja Laura Jäntin ohjaamassa Vaelluksessa pienen seurakunnan työyhteisön tavoitteena on Lapissa tehtävällä vaelluksella virkistyä ja saada eväitä uusien tavoitteiden omaksumiseen. Matkalla ovat mukana omasta asemastaan epävarma kirkkoherra (Pihla Penttinen), ahdasmielinen ja kaiken tietävä kappalainen (Robin Svartström), omiin oloihinsa vetäytyvä suntio (Minna Suuronen), pomoa myötäilevä nuorisotyöntekijä (Santtu Karvonen) ja vt. kanttori, kirkkoherran luuseri-veli (Lassi Alhorinne). Matkalla on mukana myös seurakuntayhtymän työnohjaaja (Sari Mällinen). Hänen tehtävänsä on yhteishengen luomisen lisäksi myös valmistaa mukana olijat tulossa oleviin piispan tarkastuksessa paljastettaviin uudistuksiin. Kaikki tuntuu menevän pieleen jo alusta alkaen. Työnohjaaja ei saa minkäänlaista otetta seurueeseen. Kukaan ei innostu Marjutin mielikuvaharjoituksista. Jokainen on linnoittautunut omiin asemiinsa. Kirkkoherra haluaa että heidän retkensä on
Toisilleen kipakasti naljaileva iäkäs aviopari, vuosikausia kotoa poissa pysynyt tytär, teini-ikäinen poika, kuikkien äänet ja loppukesän satoisa luonto. Kaiken yllä leijuu haikeus kesän loppumisesta ja sen ohella myös tieto oman elämän rajallisuudesta. Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämöllä tämä kaikki ja paljon muuta Ernest Thompsonin 1979 kirjoittamassa näytelmässä Kultalampi. Kultalampi on tuttu elokuvasta ja näytelmää on esitetty monissa eri teattereissa. Tarinan ajattomuus ja koskettavuus eivät ole kadonneet tai menettäneet merkitystään. Kultalammen keskeisissä rooleissa loistavat Areena-näyttämöllä Ethelinä Heidi Herala ja Normanina Juhani Laitala. Ethel kantaa huolta miehensä horjuvasta terveydestä ja yrittää suhtautua ymmärtäväisesti tämän muistihäiriöihin. On tulossa Normanin 80-vuotispäivät ja pariskunnan ainoa tytär on kahdeksan vuoden tauon jälkeen luvannut tulla käymään Kultalammella. Hän saapuu ja hänellä on mukanaan uusin miesystävänsä ja tämän 13-vuotias p
Kommentit
Lähetä kommentti