Muutoksia - mutta ei tarpeeksi

Harvaan työpaikkaan valmistaudutaan tallaamalla katuja, kättelemällä satunnaisia vastaantulijoita, tulitikkurasioita tai hernekeitto jakamalla ja puhumalla kovempaa ja enemmän kuin Runeberg. Niin vain olemme hankkineet työpaikan, vieläpä hyväpalkkaisen ja –etuisen kahdelle sadalla naiselle ja miehelle. Ikävintä on että heidän on pakko alkaa sama kadulla hortoilu kolmen vuoden kuluttua. Pätkätyö kestää vain pätkän - kansanedustajillakin.

Kun 1970-luvun alussa olin itse hamuamassa vihreää oksaa Suomen eduskunnasta, ei olisi juolahtanut mieleenikään mennä jakamaan omia mainoksiani kauppojen eteen tai johonkin kadunkulmaan. Pidin palopuheeni sisätiloissa, koska oli loppusyksy ja alkutalvi. Ääniä tuli – ei ihan riittävästi, jäin ensimmäiseksi varakansanedustajaksi ryhmässäni - le – vaikka en katutyttönä heilunutkaan.

Nyt me sitten odotamme ja samalla pelkäämme viedäänkö meiltä eläkkeiden indeksikorotukset, nostetaanko eläkkeensaajien raippaveroa, verotetaanko lapsilisiä, vähennetäänkö terveysasemia ja sysätään sairaat yksityiseen hoitoon, mitä tapahtuu sotelle, mitä viennillemme, valtion velalle. Ja ylipäätään meidän elämänmuodollemme.

Ei uimahallia, ei askartelukerhoa

Käteeni osui Pitäjänmäen Työväenyhdistyksen 1988 – siis 27 vuotta sitten - julkaisema vaalilehti. Siinä kysytään ”Palveleeko kaupunki alueemme vanhuksia?” Silloin oli vallalla käsitys että Pitäjänmäen ja Konalan ikäihmiset kampeavat itsensä Riistavuoren vanhainkotiin viihdyttämään itseään. Luvassa oli Haagaan askartelu- ja keskustelukerhoja, Tarkoitus oli hakea yksinäiset vanhukset yhteen paikkaan. ruokaa oli luvassa lasten päiväkodeista, pesulapalvelujakin suunniteltiin. Mutta mitään ei suunniteltu Pitäjänmäelle.

Samassa lehdessä peräänkuulutetaan myös uimahallia Taliin. Jo silloin oli kaupungin liikuntatiloista päättävillä selkeä näkemys: Munkkivuoresta ja Malminkartanosta mennään  Töölöön, Kannelmäestä Pirkkolaan ja Pitäjänmäeltä Leppävaaraan uimaan. Nyt Leppävaaran hallia remontoidaan.

Leppävaaran halli uusitaan täysin ja sinne rakennetaan hyppytornisiipi ja parasta kaikesta maauimala. Se valmistuu vuoden päästä kesällä. Ihan siihen mennessä ei taida seutulippu-uudistus vielä tulla voimaan. Leppävaaraan mennessä pitää maksaa seutulippu.  

Turhaan en narise että meidät unohdetaan usein tänne lännen rajamaille omaan rauhaamme. Ei siihen auttanut pormestarin asukasiltakaan!   Ei vaikka paikalle oli komennettu virkakuntaa roppakaupalla. Pakostakin alkaa pohtia olisiko sitten parempi,  ettei olisi koko rajaa tuossa muutaman sadan metrin päässä.

En hallitse taloustieteitä enkä kansantaloutta. En tiedä ilmiön nimeä: sesonkituotteet ovat aina loppu kun niitä oikeasti tarvitsee. Tippaleipiä ja simaa ei saa vappuaattona, tuuletinta heinäkuun helteellä, enkelikello joulukuussa.  

Siitä syystä yllytän kaikkia teatterin ystäviä varaamaan jo nyt ensi syksyksi lipun Helsingin Kaupunginteatterin Palvelijaan. Kari Hotakainen on kirjoittanut huikean hauskan näytelmän, jonka Martti Suosalo esittää yksinään. Suosalolla on monta roolia, jotka hän kaikki hoitaa niin taidokkaasti, että ensi-illassa oli pakko nousta ylös taputtamaan. Palvelija on esitys, joka pitää ehdottomasti nähdä.