Muutoksia - mutta ei tarpeeksi
Harvaan työpaikkaan valmistaudutaan tallaamalla katuja, kättelemällä
satunnaisia vastaantulijoita, tulitikkurasioita tai hernekeitto jakamalla ja
puhumalla kovempaa ja enemmän kuin Runeberg. Niin vain olemme hankkineet
työpaikan, vieläpä hyväpalkkaisen ja –etuisen kahdelle sadalla naiselle ja
miehelle. Ikävintä on että heidän on pakko alkaa sama kadulla hortoilu kolmen
vuoden kuluttua. Pätkätyö kestää vain pätkän - kansanedustajillakin.
Kun 1970-luvun alussa olin itse hamuamassa vihreää oksaa Suomen
eduskunnasta, ei olisi juolahtanut mieleenikään mennä jakamaan omia mainoksiani
kauppojen eteen tai johonkin kadunkulmaan. Pidin palopuheeni sisätiloissa,
koska oli loppusyksy ja alkutalvi. Ääniä tuli – ei ihan riittävästi, jäin ensimmäiseksi
varakansanedustajaksi ryhmässäni - le – vaikka en katutyttönä heilunutkaan.
Nyt me sitten odotamme ja samalla pelkäämme viedäänkö meiltä eläkkeiden
indeksikorotukset, nostetaanko eläkkeensaajien raippaveroa, verotetaanko
lapsilisiä, vähennetäänkö terveysasemia ja sysätään sairaat yksityiseen
hoitoon, mitä tapahtuu sotelle, mitä viennillemme, valtion velalle. Ja
ylipäätään meidän elämänmuodollemme.
Ei uimahallia, ei askartelukerhoa
Käteeni osui Pitäjänmäen Työväenyhdistyksen 1988 – siis 27 vuotta sitten -
julkaisema vaalilehti. Siinä kysytään ”Palveleeko kaupunki alueemme vanhuksia?”
Silloin oli vallalla käsitys että Pitäjänmäen ja Konalan ikäihmiset kampeavat
itsensä Riistavuoren vanhainkotiin viihdyttämään itseään. Luvassa oli Haagaan
askartelu- ja keskustelukerhoja, Tarkoitus oli hakea yksinäiset vanhukset
yhteen paikkaan. ruokaa oli luvassa lasten päiväkodeista, pesulapalvelujakin
suunniteltiin. Mutta mitään ei suunniteltu Pitäjänmäelle.
Samassa lehdessä peräänkuulutetaan myös uimahallia Taliin. Jo silloin oli
kaupungin liikuntatiloista päättävillä selkeä näkemys: Munkkivuoresta ja
Malminkartanosta mennään Töölöön,
Kannelmäestä Pirkkolaan ja Pitäjänmäeltä Leppävaaraan uimaan. Nyt Leppävaaran
hallia remontoidaan.
Leppävaaran halli uusitaan täysin ja sinne rakennetaan hyppytornisiipi ja
parasta kaikesta maauimala. Se valmistuu vuoden päästä kesällä. Ihan siihen
mennessä ei taida seutulippu-uudistus vielä tulla voimaan. Leppävaaraan
mennessä pitää maksaa seutulippu.
Turhaan en narise että meidät unohdetaan usein tänne lännen rajamaille
omaan rauhaamme. Ei siihen auttanut pormestarin asukasiltakaan! Ei vaikka paikalle oli komennettu
virkakuntaa roppakaupalla. Pakostakin alkaa pohtia olisiko sitten parempi, ettei olisi koko rajaa tuossa muutaman sadan
metrin päässä.
En hallitse taloustieteitä enkä kansantaloutta. En tiedä ilmiön nimeä:
sesonkituotteet ovat aina loppu kun niitä oikeasti tarvitsee. Tippaleipiä ja
simaa ei saa vappuaattona, tuuletinta heinäkuun helteellä, enkelikello
joulukuussa.
Siitä syystä yllytän kaikkia teatterin ystäviä varaamaan jo nyt ensi
syksyksi lipun Helsingin Kaupunginteatterin Palvelijaan. Kari Hotakainen on
kirjoittanut huikean hauskan näytelmän, jonka Martti Suosalo esittää yksinään.
Suosalolla on monta roolia, jotka hän kaikki hoitaa niin taidokkaasti, että
ensi-illassa oli pakko nousta ylös taputtamaan. Palvelija on esitys, joka pitää
ehdottomasti nähdä.
Kommentit
Lähetä kommentti