Huikea Slava ja pureva Avoin liitto

Ammattikriitikot ovat ylistäneet Suomen Kansallisteatterin Slavan! Kunnia, kirjoittanut Pirkko Saisio ja ohjannut Laura Jäntti maasta taivaaseen. Esityksessä on kaikki niin kohdallaan kuin vain voi. Toki parannettavaakin saattaisi löytää. Lopun olisi voinut tehdä toisella tavalla.

Venäjän nykytilanne on vangittu näytelmään hienosti. Asioista ei välttämättä puhuta ihan oikeilla nimillä, mutta vähänkin ulkomaailman asioita seuraava tietää mitä Saisio tai työryhmä milläkin tarkoittaa. Jos Putin nyt todella on joutunut vetäytymään julkisuudesta, voisi Timo Tuominen - valitettavasti ei sukua - mennä tuuraamaan naapurin päämiestä. Niin uskottava ja esikuvansa mukainen Volodjana Tuominen on.

Kun samassa näytelmässä on mukana Juha Muje, Puntti Valtonen, Juhani Laitala ja Katariina Kaitue Tuomisen lisäksi, en voinut muuta kuin ihastella. Muje ja Valtonen veljesparina olivat samalla kertaa hieman liikuttavia ja pelottaviakin. Venäläinen sielunmaisema tulee näytelmässä monella tavalla esille. Historialliset henkilöt ovat mukana siinä missä tämän päivän sankaritkin. Katariina Suuri, Potemkin ja Juri Gagarin piristivät esitystä - puhumattakaan Kim Jong-Unista (mainio Marja Salo).

Kuoro ja orkesteri ja Jussi Tuurnan musiikki toivat näytelmään huikaisevia ulottuvuuksia. Muutaman kuukauden sisällä olen nähnyt Kansallisteatterin suurella näyttämöllä kaksi hienoa näytelmää: Vanja enon ja Slavan!!!

Kyllä nainenkin osaa

Dario vieraili 1980-luvulla Tampereen teatterikesässä. Olin isäni kanssa katsomassa silloista esitystä ja kuuntelemassa mitä kirjailijalla oli kerrottavaa. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista. Olin nähnyt monta Dario Fon näytelmää: Arkkienkelit eivät vedä höplästä, Ei makseta, ei makseta, Mysteerio Buffo.

Dario Fo on kirjoittanut Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa ensi-iltansa viime viikolla saaneen Avoimen liiton yhdessä vaimonsa Franca Raman kanssa. Näytelmän on suomentanut Air Buffa, kuten monta muutakin Fon näytelmää. Buffa oli tulkkina silloinkin kun kuuntelin Dario Fota Tampereen Teatterissa. Näytelmän on ohjannut Pekka Strang.

Mies (Sixten Lundberg) on ottanut itselleen vapauden elää mielensä mukaan. "Sinä nyt et vain pysty ymmärtämään, että minä voin oikein hyvin olla naimisissa ja samalla suhteessa toiseen ihmiseen. Tärkeintä meidän välillämme on syvä luottamus, molemminpuolinen kunnioitus". Kaikki on hyvin, kunnes nainen (Riitta Havukainen) päättää ryhtyä elämään miehensä mallin mukaisesti.

Pariskunnan sanailu on huikean nokkelaa, räiskyvää, raastavaa, rakastavaa ja loukkaavaa. Kaikkea sitä mitä aviopaperien välillä on vaikka eivät avoimessa liitossa olisikaan. Näytelmä ei sinänsä tarjonnut mitään uutta, mutta kahden taitavan näyttelijän ansiosta siitä tuli puhutteleva ja piristävä kokemus. Ja mikäpä viiskymmpisen naisen oli ollessa, kun koukussa oli 38-vuotias kitaraa soittava professori.

 Ei teatterissa onneksi tarvitse kaikkea ihan todesta ottaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku