Se oikea joulu

En aio viettää jouluaattoa enkä joulupäivää komerossa enkä lojua saunan lauteillakaan koko aikaa. Siitä huolimatta aion voimieni mukaan pitää huolta siitä että vaatekaapit eivät ole hirvittävän sekaisin ja pesen myös saunan. Sauna kuuluu meillä pestä ainakin ennen juhannusta ja ennen joulua.

Meitä oli koolla kolme eri sukupolveen kuuluvaa naista. Ehdotin ettei tehdä lanttulaatikkoa, keskimmäinen ilmoitti pitävänsä lanttulaatikosta ja syövänsä sitä. Nuorimmaisen mielestä graavattua lohta ja siikaa kuuluu olla joulupöydässä sinappikastikkeen kanssa. Hän rohkeni olla sitä mieltä että hämäläisen imelletyn perunalaatikon voisi korvata omena-bataattilaatikko. Keskimmäinen ryhtyi puhumaan rasvasta ja kermasta ja kevennetystä joulupöydästä.

Mitä mätikakku olisi ilman kermaa tai italiansalaatti tai hedelmäsalaatti. Lohimousseeta tai vastaavaa ajattelin myös tehdä. Ja kermaahan siihen tarvitaan. Eikä kinkun tai kalkkunan kastikekaan ilman kertaa synny.

”Olis joulu, että sai yöllä syödä!” Siinä on innokkaan kokin ja ruoan laittajan unelmatoivomus. Eipä tee turhaa työtä kun kaikki tarjottava kelpaa eikä kukaan laske kaloreita tai murehdi painon nousua.

Sen verran vanha olen, että haluan tarjota ruokia joista itse pidän. Osa on niitä joita lapsena syötiin ja hyväksi havaittiin. Maksalaatikkoa ja makaroonilaatikkoa – ilman lihaa- en sentään tohdi tarjota.

Näin hienon joulupöydän haluan tänäkin jouluaattona

Hämmästyttävän samanlaista on jouluruoka ollut Pitäjänmäellä kuin Tampereen Tammelassakin 1950-luvulla. Asia on tullut ilmi Pitäjänmäen Muistipiirissä. Pitskun fiidut ja kundit keksivät että minä muistelen lapsuuttani ja nuoruuttani väärällä murteella. Kielieroista huolimatta moni asia on ollut molemmissa paikoissa samanlaista.

Lahjoja saimme lapsena vain muutaman paketin ja niitäkin kävin etukäteen vintillä kääntelemässä ja tutkailemassa. Emme tarvitse turhaa krääsää ja tavaraa on ympärillämme yllin kyllin, mutta lahjoja on hauska saada. Ja vielä upeampaa niitä on antaa.

Vihjeeksi voisin kertoa että teatterista pitävälle voisi ostaa liput Kansallisteatterin Vanja-enoon ja Maaseudun tulevaisuuteen – rosoinen ja ravisteleva esitys kaikesta kohusta huolimatta, Helsingin Kaupunginteatterin Vanja-enoon ja Einsteinin rikokseen. Olen varma ettei pikkukatsoja pety jos hän pääsee aikuisen matkassa Teatteri Hevosenkenkään Espooseen tai Kaupunginteatteriin katsomaan Peppi Pitkätossua.

Helsinki on tulvillaan hienoja tapahtumia – oli sitten kulttuurin tai urheilun ystävä. Lahjakortti on aina hyvä valinta. Jos se jää käyttämättä, lahjansaaja saa syyttää vai itseään. Rohkeasti Teatteri Avoimiin Oviin, Teatteri Viirukseen ja Kom-teatteriin.

Mutta ennen kuin pääsen syömään marinoituja punajuuria ja porkkanalaatikkoa, nautin piparkakuista, joulutortuista omena-kaneli täytteellä, jugurttikakusta (parempaa kuin perinteinen hedelmäkakku) ja kaupan joululimpusta.

Vaa´alla käyn vasta helmikuussa. Sitä ennen ehtii käydä monella lenkillä, muutaman kerran joogassa ja kuntosalilla ja jumpata vaikka kuinka monta kertaa. Ja rappujen ravaaminenkin vähentää niiden pahojen lisägrammojen katoamista.

Iloitkaamme joulusta!

Kirjoitus on julkaistu Tanotorvessa No12 17.12.2014.

Tämä kankainen ranskalainen joulukalenteri on ilahduttanut meitä jo yli kyummenen vuotta. Joka joulu joku tytöistä - nyt Kerttu päättää mihin joulun tarinaan liittyvät henkilöt ja eläimet ja muut kuuluvat.