Ilman nettäi Hamletin maassa

Osasin odottaa kauniita ilmoja, hyvää ruokaa, juhlatilaisuuksia, taidetta ja museoita, puutarhatöitä, mukavien ihmisten tapaamisia. Mutta enpä arvannut kun matkasimme viikko sitten Tanskaan, että palaisimme aikaan ennen internettiä. Samana päivänä kun saavuimme Lyngbyhyn Tanskaan Maaritin luokse, oli heidän kotinsa lähistöllä joku rikkonut tietokonekaapelin. Yli sata taloutta oli ilman internet-yhteyttä. Ei auttanut vaikka Maaritin työnantaja on verkkofirman kanssa sopimus, jonka mukaan yhteys on saatava toimimaan 24 tunnissa siitä kun vika huomataan.

Niinpä yhteydenpitomme oli puhelimien varassa. Onneksi minulla on Soneran sopimus jonka mukaan yhteydenpito on saman hintaista niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa. Merkillisellä tavalla yhteyden orjaksi on tullut. Mutta älypuhelinkin on vain älypuhelin. Ei sillä kirjoiteta blogiin pitkiä tarinoita.

Pohdimme olisiko internetitön elämä helpompaa jos siihen olisi henkisesti varautunut etukäteen. Olin vakaasti sitä mieltä että näin on. Toisella kesäkuun matkallani olin liikkeellä ilman tietokonetta ja olo oli hyvä. Tiesin etukäteen että koneen turvin ei tehdä mitään.

Pakostakin mietin miten nykypäivänä selviytyy jos ei ole internet-yhteyttä. Aika monta kertaa päivässä tarkistan jonkin tiedon, varmistan ajoreitin tai bussin/junan aikataulun, katson milloin jollain teatterilla on esitys, johon haluaisin mennä, äsken muuntelin valuuttalaskurin avulla kruunuja eutoiksi. Facebookiakin on luettava ainakin kerran päivässä - se kyllä onnistuu puhelimellani, jota käytänkin FB:n kanssa enemmän kuiin tietokonetta.

Omituista on tietysti se kun neljä ihmista kokoontuu samaan olohuoneeseen ja kaikilla on oma laite jota hän näprää. Mutta kyllä siinä samalla voi keskustalla vaikka tarkistaisi kuka on tykännyt postauksestani ja kuka ei. Aikaa kuluu asioihin joita ei 10 vuotta sitten ollut olemassa. Hyvin tiedän ettei minun olisi tarvis tietää missä tuttavat liikkuvat, mitä he haluavat kavereilleen lainaamillaan tekstillä ja kuvilla kertoa tai mitä ovat juuri tekemässä tai aikovat tehdä.

Onneksi on tavallisiakin asioita joista voi nauttia. Oli hauska vesijuosta Lyngbyn uimahallissa. Hallissa on kaksi vyötä, mutta Maarit ei ole koskaan näh nyt kenenkään käyttävän niitä. Toisella kerralla vesijuoksin lasten leikkeihin vartulla radalla - tilaa riitti ja toisella kerralla hyppyaltaassa, joka oli ensimmäisellä kerralla varattu uimahyppykilpailuihin.

Christiansborgin linnan kirjasto, jossa kirjoja on kahdessa kerroksesssa.
Toiseen kerrokseen mennään taustalla olevalla hissilla. 

Ruokapöytä, jonka ympärillä on 52 paikkaa. Sali on käytössä
 muutaman kerran vuodessa. 

Linnassa oli Tanskan ja oikeastaan koko maailman historiasta
 kertovia suunnattoman suuri gobeliineja. 

Näissä huoneissa ja maisemissa tunsi olevansa Vallan linnakkeessa. 

Kun kone ei toiminut kotona, Elia työskenteli Lyngyn ison ostokeskuksen wifi-yhteyden turvin.

Louisianan taidemuseosta on tullut Enskan ja minunkin lempipaikka. Tällä kertaa paneuduimme Hilma af Klintin taiteeseen. Puiston patsaatkin kiinnostivat. Kävimme myös tutustumassa Karen Blixenin kotimuseoon. Talo on Karenin lapsuuden koti ja koti, johon hän palasi Keniasta. Siellä ei saanut valokuvata.

Mitä olisi Tanskan matkani ilman SILTAA. Malmössä kävimme katsomassa Stdionia - yhtä sarjan tapahtumapaikkaa. Onneksi on tekeillä uusi osa !!!!  

Malmön Stadionin portti.

Vaikka ei Tanskassakaan hellettä ollut, oli siellä kesä pidemmällä. Pokkisten pihalla kukki jasmiini. Kotipihalla sama iso pensas on vasta nupuilla. Eikä meidän pihalla vielä pionikaan kuki.