Lapsivapaa viikko
Olen ollut koko viikon ilman lapsenlapsien seuraa. Kaksi on Lapissa, yksi tuli Ranskasta keskiviikkona, mutta ei ole ehtinyt kaivata isovanhempien seuraa ja neljäs tulee kahden tunnin päästä Tanskasta Suomeen.
Alkuviikko meni tiedotuskurssin merkeissä. Eläkkeensaajien Keskusliitolla tai minulla - miten vain - on menossa pienimuotoinen tiedotuskurssi sähköpostin välityksellä. Emme halunneet laittaa opetusmateriaali opetusalustalle, joka vanhenee tänä keväänä. Katsotaan jatkuuko kurssi.
Onneksi tähän asti oppilaat ovat olleet selvästi innoissaan. He ovat tehneet tehtävät ajallaan ja minulle on tärkeintä että he ovat oivaltaneet mitä olen tehtävän annolla tarkoittanut. Muutamilta on tullut aivan huikean hienoja ideoita ja oivalluksia. Hieman hassuahan on asioida henkilöiden kanssa joita ei ole koskaan tavannut, mutta samanlaista yhteydenpitoahan facebook-maailmakin on. Toivon että opiskelijat pitäisi keskenään yhteyttä.
Kävimme Enskan kanssa Ateneumissa Tove Jansson 100-vuotisnäyttelyssä. Pakko oli kesken taulujen katselemisen todeta Enskalle että meillä on kotona hyviä tauluja. Tove on maalannut käsittämättömän paljon kun tietää miten paljon hän ehtinyt tehdä muumien parissa. Kaikki työt eivät ole mestariteoksia. Erityisesti pidän hänen Helsinki-aiheisista maalauksistaan. Hän on kirjoittanut myös hyviä kirjoja aikuisillekin. Kunniallinen petkuttaja, Seuraleikki ja Kevyt kantamus ovat lukemisen arvoisia. Viesti sisältää Tove Janssonin valittuja novelleja 1971 - 1997.
Kyllä oli hienoa kuunnella ja katsellla Ritva Oksasen Näyttelijätärtä. Outi Popp oli hienosti punonut tarinan Ritva Oksasen elämäntyöstä laulujen ja näytelmäkatkelmien avulla. Pedro Hietanen säesti näyttelijätärtä hienosti. Olimme katsomassa Ritva Oksasta Espoon Kaupunginteatterissa. Varsinaisesti Ritva Oksasen esitys on Hämeenlinnan teatterin ohjelmistoa. Meitä oli liikkeellä täysi bussi Pitäjänmäen Eläkkeensaajia. Kaikki nauttivat onnistuneesta teatteri-illasta.
Nämä verannan pöydällä kukkivat orvokit antavat parhaiten esimakua siitä millaista on kesällä kun kukkia on joka paikassa ja on toivon mukaan myös lämmintä. Valo on tänä keväänä parasta mitä tiedän. Sen avulla jaksaa käydä Sortti-asemallakin. Vein sinne vanhan, ison kaasugrillin ja uuden grillin pakkausjätteet. Olikin hauska yllätys kun metalliromusta ja pahvista ei tarvinnut maksaa mitään. Välillä kaatopaikalla käynti maksaa seitsemän euroa ja välillä viisi. Periaatteessa kaiken pitäisi olla ilmaista. Mutta miten erottaa yksityinen roskien viejä yrittäjästä. Parempi on ottaa maksu molemmilta. Hienointa on että Konalan Sortti-asema on varsin lähellä.
Toinen lempipakkani näissä jäteasioissa on Haagan tori. Samalla kun haen lähiruokaa = Lopella kasvaneita perunoita, porkkanoit, sipuleita, hunajaa ja kananmunia, kiikutan säilyketölkit, lehdet, kartongit ja vaikkapa ylimääräiset vaatteetkin torin säiliöihin. Kerrostaloissa on helppoa kun saa viedä kaikki samalla kertaa talon jätehuoneeseen. Pullot sentään täytyy kiikuttaa kauppaan.
Hämmentävältä tuntuu välillä lukea että lajitellutkin jätteet loppujen lopuksi päätyvät samaan paikkaan. Keväinen ihmetyksen aihe on kaduille heitettävät roskat. En ole liittynyt roska päivässä liikkeeseen, koska kerään lähes joka päivä vähintään yhden roskan pois omalta kotikadulta. Tarjontaa on!
Alkuviikko meni tiedotuskurssin merkeissä. Eläkkeensaajien Keskusliitolla tai minulla - miten vain - on menossa pienimuotoinen tiedotuskurssi sähköpostin välityksellä. Emme halunneet laittaa opetusmateriaali opetusalustalle, joka vanhenee tänä keväänä. Katsotaan jatkuuko kurssi.
Onneksi tähän asti oppilaat ovat olleet selvästi innoissaan. He ovat tehneet tehtävät ajallaan ja minulle on tärkeintä että he ovat oivaltaneet mitä olen tehtävän annolla tarkoittanut. Muutamilta on tullut aivan huikean hienoja ideoita ja oivalluksia. Hieman hassuahan on asioida henkilöiden kanssa joita ei ole koskaan tavannut, mutta samanlaista yhteydenpitoahan facebook-maailmakin on. Toivon että opiskelijat pitäisi keskenään yhteyttä.
Kävimme Enskan kanssa Ateneumissa Tove Jansson 100-vuotisnäyttelyssä. Pakko oli kesken taulujen katselemisen todeta Enskalle että meillä on kotona hyviä tauluja. Tove on maalannut käsittämättömän paljon kun tietää miten paljon hän ehtinyt tehdä muumien parissa. Kaikki työt eivät ole mestariteoksia. Erityisesti pidän hänen Helsinki-aiheisista maalauksistaan. Hän on kirjoittanut myös hyviä kirjoja aikuisillekin. Kunniallinen petkuttaja, Seuraleikki ja Kevyt kantamus ovat lukemisen arvoisia. Viesti sisältää Tove Janssonin valittuja novelleja 1971 - 1997.
Kyllä oli hienoa kuunnella ja katsellla Ritva Oksasen Näyttelijätärtä. Outi Popp oli hienosti punonut tarinan Ritva Oksasen elämäntyöstä laulujen ja näytelmäkatkelmien avulla. Pedro Hietanen säesti näyttelijätärtä hienosti. Olimme katsomassa Ritva Oksasta Espoon Kaupunginteatterissa. Varsinaisesti Ritva Oksasen esitys on Hämeenlinnan teatterin ohjelmistoa. Meitä oli liikkeellä täysi bussi Pitäjänmäen Eläkkeensaajia. Kaikki nauttivat onnistuneesta teatteri-illasta.
Nämä verannan pöydällä kukkivat orvokit antavat parhaiten esimakua siitä millaista on kesällä kun kukkia on joka paikassa ja on toivon mukaan myös lämmintä. Valo on tänä keväänä parasta mitä tiedän. Sen avulla jaksaa käydä Sortti-asemallakin. Vein sinne vanhan, ison kaasugrillin ja uuden grillin pakkausjätteet. Olikin hauska yllätys kun metalliromusta ja pahvista ei tarvinnut maksaa mitään. Välillä kaatopaikalla käynti maksaa seitsemän euroa ja välillä viisi. Periaatteessa kaiken pitäisi olla ilmaista. Mutta miten erottaa yksityinen roskien viejä yrittäjästä. Parempi on ottaa maksu molemmilta. Hienointa on että Konalan Sortti-asema on varsin lähellä.
Toinen lempipakkani näissä jäteasioissa on Haagan tori. Samalla kun haen lähiruokaa = Lopella kasvaneita perunoita, porkkanoit, sipuleita, hunajaa ja kananmunia, kiikutan säilyketölkit, lehdet, kartongit ja vaikkapa ylimääräiset vaatteetkin torin säiliöihin. Kerrostaloissa on helppoa kun saa viedä kaikki samalla kertaa talon jätehuoneeseen. Pullot sentään täytyy kiikuttaa kauppaan.
Hämmentävältä tuntuu välillä lukea että lajitellutkin jätteet loppujen lopuksi päätyvät samaan paikkaan. Keväinen ihmetyksen aihe on kaduille heitettävät roskat. En ole liittynyt roska päivässä liikkeeseen, koska kerään lähes joka päivä vähintään yhden roskan pois omalta kotikadulta. Tarjontaa on!
Kommentit
Lähetä kommentti