Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin Kansallisteatterissa

Tekijä -

Suomen Kansallisteatterin isolla näyttämöllä nähtävä näytelmä ”Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin” on hyvin merkittävä. Elina Hirvonen on yhdessä Ujuni Ahmedin kanssa muokannut Ujunin elämästä ensin kirjan ja sitten ohjaaja Satu Linnapuomi on dramatisoinut tekstin ja ohjannut siitä koskettavan näytelmän. 

Näytelmä on ravisteleva kertomus naisesta, joka on muuttanut Somaliasta Mogadishusta kolmevuotiaana Suomeen. Tie ihmisoikeusvaikuttajaksi, joka on organisoinut kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin selkeämpää lakia tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi ja PENin (kirjailijoiden kansainvälinen sananvapausjärjestö) sananvapauspalkinnon saajaksi on ollut monipolvinen.

Somaliasta kotoisin oleva tytöt elävät rankkaa kaksoiselämää. Perhepiirissä pitäisi elää niin kuin Somaliassa on eletty ja mieli palaa kuitenkin samanlaiseen elämään mitä koulutoverit ja muut ympärillä olevat nuoret elävät. Tyttöjä vahditaan ja heiltä vaaditaan Somali-yhteisöissä paljon enemmän kuin pojilta. Eikä kukaan selitä heille miksi.

Näytelmä avaa katsojan silmät ymmärtämään miten yliolkaisesti suhtaudumme huivipäisiin tyttöihin ja nuoriin naisiin. Emme tiedä heidän elämästään mitään. Meillä ei ole aavistustakaan siitä millaisessa ristipaineessa he elävät. Hirvosen ja Ahmedin teksti ja hienolla tavalla toteutettu näytelmä antaa eväitä uudenlaiselle suhtautumiselle. Kerrankin oli selkeästi esitys, joka jätti jälkensä ajattelutapaani.

Näytelmän menestys taisi yllättää Kansallisteatterin väen. Syksyn esitykset myytiin loppuun hujauksessa ja samoin on käynyt myös kevään esitysten.

 

                

                                        Safiya Abukas ja Emilia Neuvonen

                                             Kuva Tuukka Ervasti 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Tekijä -
Kuva
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m...
Lue lisää

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Tekijä -
Kuva
Miehelläni on ollut kolmisen vuotta kuulolaite. Kuulolaitteen saa kun käy terveysasemalla kuulotutkimuksessa ja siinä todetaan alentunut kuulo. Kuuloasioissa pääkaupunkiseudulla toimitaan HYKS:n eli yliopistollisen sairaalan piirissä. HYKS on ulkoistanut meitä koskevat palvelut Kuulokeskukselle. Se toimii Valkoisessa talossa Haagassa eli aika lähellä kotiamme. Sivusta katsoen kuulolaitteen käyttäminen on hankalaa. Pattereita pitää vaihtaa ainakin kahden viikon välein, on vaihdetta ja puhdistettava laitteessa olevaan ohuen ohutta muoviputkea ja puhdistettava laitetta muutenkin. Hämmentyneenä katselen vierestä kun mieheni huoltaa kojetta, minun tekniset kykyni eivät moiseen yltäisi. Vähitellen kävi ilmi, että laite syö pattereita tiuhaan tahtiin. Ei ollut mitään väliä minkä merkkisiä ja mistä hankittuja patterit ovat. Rasian, jossa laite on saatu, pohjassa lukee, että se on HYKS:n omaisuutta ja näin ollen sen kunnosta valittaminen kuuluu Kuulokeskukseen. Näin neuvottiin terveysa...
Lue lisää

Huippuosaaja

Tekijä -
Kuva
Nykyisen pitää olla työssään osaaja ja mielellään huippuosaaja. Minulla on ollut tänä vuonna onni tutustua huippuosaajaan. Kun viime marraskuussa teimme asuntokaupat uudesta kodista, oli edessä nykyisen asunnon myyminen. Koska asumme pientalossa (tarkemmin paritalossa) piti tehdä kaikenlaista ennen kuin myyminen voisi alkaa. Suurin asia oli kuntokartoitus. Kun ensimmäisen kerran luin raporttia tuli vääjäämättä mieleen voiko kukaan asua yli 10 vuotta vanhassa talossa. Lähes 30 vuotta vanha asunto on laitteineen kaikkineen nykykäsitysten mukaan tiensä päässä. Laitteiden kestoikä kun ei ole nykyisin kovin pitkä. Ja nykynormit rakentamisessakin ovat erilaiset mitä 1980-luvulla. Mutta kun ensi hämmennyksestä oli selvitty, oli kaikki taas hyvin. Vuosi sitten meillä kävi ensimmäinen asunnonmyyjä ja kertoi mitä asunnostamme voisi pyytää. Ostimme uuden asunnon Huoneistokeskuksen välittäjältä ja hän kertoi tuntevansa Haagan toimistosta kokeneen ja aluettamme hyvin tuntevan myyjän. Raija Nord...
Lue lisää