Fanny ja Alexander Helsingin Kaupunginteatterissa
Fannyn ja Alexanderin tarina on tuttu Ingmar Bergmanin elokuvasta vuodelta 1982. Seuraavana vuonna katselimme Ekdalin suvun tarinaa tv-sarjasta. Paavo Westerberg on rohkeasti tarttunut Bergmanin tekstiin ja loihtinut siitä Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle ihastustuttavaa ja koskettavaa teatteria. Loistavien näyttelijöiden lisäksi on tarvittu Antti Mattilan taianomainen lavastus, Sanna Salmenkallion säveltämä musiikki ja äänisuunnittelu, Anna Sinkkosen puvustus ja William Ilesin huikean hienot valot.
Ensimmäisessä näytöksessä saimme olla mukana Ekdalien
joulunvietossa, seurata intohimoista keskustelua teatterista ja surra Fannyn (Elena
Leeve) ja Alexanderin (Olavi Uusivirta) isän (Pekka Huotari) kuolemaa. Minä
monen muun katsojan tavoin tiesin mitä tapahtuu, kun lasten äiti Emilie (Anna-Maija
Tuokko) suostuu kopean piispan (Eero Aho) puolisoksi.
Emilie perustelee avioliittoaan yksinäisyydellään. Lasten
kohtalosta hän ei voinut etukäteen tietää, ehkä kuitenkin aavistaa. Leeve ja
Uusivirta ovat sisaruksina ja mielikuvitusleikkeihinsä uppoutuneina lapsina
ihastuttavia ja erottamattomia. Elämä, joka kolmikkoa odottaa piispan talossa
eroaa huikeasti siitä mihin he ovat tottuneet. Piispa ei tingi periaatteistaan
rahtuakaan. Jos ei taivu hänen tahtoonsa, saa siitä rangaistuksen. Isäpuolen
silmätikuksi joutuu ennen muuta Alexander. Lapsen kohtelu on armotonta ja
häikäilemätöntä. Äiti on voimaton puolustamaan lapsiaan.
Alexander saa joululahjaksi taikalyhdyn, laterna magican
eli diaprojektorin alkuversion. On kuin meidät katsojat salaperäisellä tavalla
olisi vangittu lyhdyn taikapiiriin. Onneksi tarinassa paha ei jää
päällimmäiseksi lasten elämäntarinassa. Rakkaus ja ilo voivat hälventää muistot
ankeista kuukausista mielivaltaisen miehen lähellä.
Ekdalin perheen ennakkoluulottomuus ja tapa rakastaa
toisiaan, on varmaan ollut se, mihin suomalaiset tv-katsojat Fanny ja Alexander
-sarjaa katsoessaan ihastuivat. Kaupunginteatterin Fannyssa ja Alexanderissa on
teatterin lumoa monella tasolla.
Kuva Otto-Ville Väätäinen
Kommentit
Lähetä kommentti