Vala! Espoon Kaupunginteatterissa

 Katri Vala oli minulle niin kuin monelle muullekin 1960-luvun kirjallisuuden opiskelijalle Tulenkantajiin kuuluva runoilija. Kirjahyllyssä on Katri Valan Kootut runot (WSOY 1945), Kerttu Saarenheimon Katri Vala – aikansa kapinallinen (WSOY 1984) ja uusimpana Minna Maijalan Katri Vala, Kulkuri & näkijä (Otava 2021, 414 s.). Nyt Katri Vala -kokoelmaan kuuluu myös Hanna Rytin & Cécile Orblinin näytelmä Vala!.

Esitys on syntynyt Tampereen Työväen Teatterin residenssissä. Näin Hanna Rytin ohjaaman esityksen Espoon Kaupunginteatterissa, joka myös on näytelmän toteuttamiseen osallistunut osapuoli. Apurahojakin on saatu useammalta taholta, vaikka näytelmän alussa Laura Hänninen, toinen näytelmän esittäjistä väittää imurointinsa lomassa katsojille, että esityksestä ei ole korona-aikana tullut mitään. Onneksi hänestä ei tullut näyttelijän työtä jättänyt siivooja. on.

Näytelmän käsiohjelmassa kerrotaan, että näytelmätekstin kommentoija ja historiallinen neuvonantaja on Minna Maijala ja että näytelmäteksti on kirjoitettu rinnakkaisprosessissa Minna Maijalan Katri Vala -kirjan kanssa.     

Näytelmän rakenne on oivallinen. Laura Hänninen näyttelee lukuisat Katri Valan elämään liittyvät henkilöt ja Cécile Orblin Katri Valaa. Näytelmä rakentuu Valan 21 runon ympärille. Ne on hienosti nidottu Valan elämänvaiheisiin.  Vala oli kiitetty ja ylistetty runoilija, maalaiskoulujen opettaja, keuhkotautia sairastava parantoloiden asiakas, rakastajatar, puoliso, äiti, poliittisesti valveutunut ja ei-poliittinen.

Siinä missä Laura Hänninen muuntautuu roolista toiseen, soittaa ja laulaa, liihottelee Orblin Valana elämäntilanteesta toiseen. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Vala ei koskaan löytänyt paikkaansa suomalaisen runouden kentässä, mutta tässä näytelmässä on hän läsnä samalla kertaa vahvana ja heikkona.

Kiitos käsiohjelman toteuttajille esityksessä kuultavien runojen listalta. Niihin olen palannut monta kertaa.  

 

                                                         Cècile Orblin ja Laura Hänninen                         

                                                                 Kuva Kari Sunnari                      

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku