Ryhmäteatterin Peggy Pickit näkee Jumalan kasvot
Ryhmäteatterissa kaksi avioparia tapaa kuuden vuoden tauon jälkeen. Tiedossa on tuttua pariskuntien välien selvittelyä. Saksalaisen Roland Schimmelfpenningin Peggy Pickit näkee Jumalan kasvot tuo näyttämölle tutunoloisen kuvion uudella tavalla. Ryhmäteatterissa näytellään ohjRaaja Jarno Kuosan johdolla monella eri tasolla. Aluksi vaati pienen sopeutumisen samojen asioiden katsominen moneen kertaan. Tehokeinoon sopeutui ja ihastui lopulta. Sama asia eri näkökulmista esitettynä, oli joka kerta samoista vuorosanoista huolimatta erilainen.
Toinen pariskunnista (Minna Suuronen ja Jarkko Pajunen) on viettänyt keskiluokkaisen hyvinvoivan perheen elämää tyttärensä kanssa kotimaassaan sillä välin kun heidän ystävänsä (Meri Nenonen ja Robin Svartström) ovat olleet avustustöissä kehitysmaissa. He ovat pitäneet asemapaikassaan huolta yksinäisestä tytöstä, mutta eivät ole voineet tuoda häntä mukanaan, koska tilanne kohdemaassa oli niin sekava, ettei tytön lähtö onnistunut.
Keskustelu avustustyön mielekkyydestä viriää välillä, mutta lopahtaa kun aletaan pohtia neljän aikuisen elämän mielekkyyttä ja pärjäämistä itsensä ja toistensa kanssa. Päällimmäiseksi nousevat sittenkin oman elämän asiat. Kuka on pettänyt ketä ja kenen kanssa ja miksi. Itsekkyys ja omahyväisyys ovat sitten liikaa läsnä heidän kaikkien elämässä.
Näennäisesti kanssakäyminen on kepeää, nauretaan paljon ja kehutaan toisen toisiaan. Illan mittaan jokaisen äänensävy muuttuu ja kipeitäkin asioita otetaan esille tai ainakin niitä hieman raapaistaan.
Peggy Picket näkee Jumalan kasvot on laadukas Ryhmäteatterin esitys. Hienot näyttelijät, soljuva ohjaus, mutta jäin kaipaamaan syvällisempää keskustelua ja otetta auttamistyön mielekkyyden arvioimiseen.
Robin Svartström Meri Nenonen
Kuva Mitro Härkönen
Kommentit
Lähetä kommentti