Koti on vaarallinen paikka

 Vietämme suuren osan ajastamme kotona. Suomalaiset saavat joka vuosi yli 1,5 miljoonaa vammaa joko koti- tai vapaa-ajan tapaturmassa. Meillä hoidetaan joka vuosi yli 30 000 kotitapaturmassa loukkaantunutta yli 60-vuotiasta henkilöä. Vaaravyöhykkeessä on siis jokainen yli 60-vuotias kotona oleileva.

Punainen Risti on huolissaan ikäihmisten turvallisuudesta ja joukko vapaaehtoisia käy kertomassa ikäihmisille mitä kaikkea voisi tehdä, jotta koti ei olisi vaarallinen paikka. Ensin on huolehdittava siitä, että päähenkilö eli minä itse pidän huolta kunnostani ja toimintakyvystäni liikkumalla säännöllisesti, hankkimalla lihasvoimaa jumppaamalla tai kuntosalille, syömällä terveellisesti ja nukkumalla säännöllisesti. Eli viimeistään vanhana on ryhdyttävä elämään terveellisesti ja turvallisesti.

Koti on myös muokattava sellaiseksi, ettei siellä kompastu maton reunoihin, kaadu liukkaalla lattialla olohuoneessa tai märällä lattialla kylppärissä, kömmi pimeissä huoneissa etsimässä kadoksissa olevaa puhelinta. Ei myöskään pidä kiipeillä hataralle tuolille ja kurkotella ottamaan yläkaapista kukkamaljakkoa. Pannut ja kattilat on hyvä muistaa nostaa pois liedeltä, kun ruoka on valmista. Keittiössä tulipalojen syynä on useimmiten liesi. Asiantuntijat suosittelevat liesivahtia, joka katkaisee virran automaattisesti, jos liesi kuumenee liikaa tai on liian pitkään päällä.

Tärkeää olisi myös luopua heikkokuntoisista koneista ja laitteista. Hämmästyttävän usein tulipalon syynä on viallinen pyykinpesukone tai ikivanha telkkari. Moni ikääntynyt sortuu ajattelemaan, ettei nyt enää kannata mitään uutta hankkia – vaikka taloudelliset mahdollisuudet antaisivatkin myöten uuden telkkarin tai pesukoneen ostamiseen.

Muistan miten äitini totesi viisikymppisenä, että nyt hänellä on talvitakkeja loppuiäksi. Onneksi hän tuli uusiin ajatuksiin ja osti melkein 30 vuotta myöhemmin sen viimeiseksi käyttöön jääneen talvitakin ja uusi pusero ostettiin varmaan vielä viimeisenä keväänä pari päivää ennen sairaalaan joutumista.   

Vuosia on selitetty, että kodissa voidaan tehdä pieniä muutostöitä, jotta siellä on turvallista asua. Monenlaisissa oppaissa ja esitteissä kehotetaan pyytämään apua kunnan apuvälineistä vastaavalta henkilöltä. Pystyin myöntämään itselleni, että nyt saattaisi olla aika hankkia pesuhuoneen suihkutilan seinään tukikahva. Sain tylyn vastauksen kysyessäni asiaa Espoon apuvälinekeskuksesta, emme me enää vuosiin ole niitä käyneet kiinnittämässä. Selvisi sekin, että pesuhuoneeseen ei saa porata reikiä ihan minne vaan eli tarvitaan monenlaista ammattimiestä. Netin uumenista löytyi tieto, että saatavilla on imukupeilla seinään kiinnitettäviä tukikahvoja. Mutta kun ne ovat niin rumia!  Turva vai turhamaisuus.

Sen sijaan riittävän valon hankkiminen kotiin on oikeastaan aika mukavaa. Kirkkaalla valolla saattavat keittiön kaapin ovien likaläikät näkyä ja pienen sukulaispojan kädenjälki näkyä eteiskaapin peiliovissa. Mutta monen asian hoitaminen on helpompaa, kun on kunnolla valoa. Öiseen aikaan on helpompi hiippailla päämääräänsä kun on muutama yövalo strategisissa paikoissa.

Äkkipäätä ajatellen vanhan ihmisen elämä on monimutkaista, kun pitäisi olla valppautta ja voimia hoitaa kotonakin moni asia uuteen kuntoon. Nuoremmat sukupolvet voivat olla tässä oivallisena apua. Seuraa ja kyytiä kaipaan lamppuostoksille, sen ruman tukikahvan ostamiseen, liukuestemattojakin voisi käydä vilkaisemassa. Tärkeintä on muistaa, että yksin ollessaan ei saa kiivetä tuolille etsimään ylähyllyiltä tavaroita. Ja miesten ja monien naistenkin pitäisi ymmärtää että pikkuremonttien tekeminen ei suju ihan yhtä sutjakkaasti kuin ennen.

Korona-aikana kodin vaarallisuus ja turvallisuus tulee tutuksi. Kotona kun ollaan nyt paljon.

 

                                

                                        Ikkunoiden ja parvekelasien peseminen on parasta

                                        antaa nuorempien hoidettavaksi.