Monenlaista aikaa

Milloin minulla on kesäloma ja milloin minulla on vapaa-aikaa? Äitini, kuusihenkisen perheen arjen pyörittäjä saattoi joskus kysyä ääneen, kun oli siivonnut, pessyt pyykkiä, leiponut ja laittanut ruokaa koko päivän. Siinä ohessa oli tullut ”hoidettua” omia ja naapurin lapsia.

Kotiäidin vinkkelistä vapaa-ajasta puhuminen tuntui hössöttämiseltä. Samaa elämäähän se oli, tapahtui se työssä tai työn ulkopuolella. Vielä 1960-luvulla käytiin lauantaina töissä, tosin päivä päättyi jo klo 13.00 eikä klo 16.00 niin kuin normaalisti tehtaissa, joissa työaika alkoi klo 7.00. Vuorotyö oli eri asia. Lauantaina oltiin myös koulussa lyhyt päivä.

Pitkästä viikonlopusta tuli vähitellen uusi käsite. Silloin kuului tehdä jotain erityistä. Vähitellen useimmilla alkoi olla harrastuksia, joille saattoi omistautua viikonloppuna ja arki-iltoinakin.  Tänä päivänä harrastukset määrittelevät meitä merkillisellä tavalla. Kun lehdissä on henkilöhaastatteluja, henkilötiedoissa kerrotaan aina myös harrastukset. Vapaa-aikaa ja harrastuksia tarvitaan työn tasapainoksi. Ajatus on iskostunut meihin vahvasti.

Entä miten määritellään eläkeläisen vapaa-aika. Näennäisestihän eläkeläisen kaikki aika on vapaata, koska enää ei tarvitse käyttää aikaansa ja tarmoaan työnantajan hyväksi. Työssä käyvien kliseinen toteamus on, että eläkeläisillä on aina kiire. Ei meillä ole kiire, mutta normaalien asioiden hoitamiseen kuluu enemmän aikaa kuin nuorempana. En minä parikymppisenä miettinyt onko minulla mukana: avaimet, aurinkolasit, pankki- ja henkilökortti, Kela-kortti, ajokortti, rahakukkaro, nenäliinat, varakassi, kasvomaski ja käsidesi.  

Vapaa-aikani viettämiseen on vuosikymmeniä kuulunut yhdistystoiminta. Ison eläkeläisyhdistyksen tai kaupunginosayhdistyksen pyörittäminen ei ole vapaan ajan viettämistä, vaan monessa tapauksessa palkkatyöhön verrattavaa tekemistä. Monia yhdistyksiähän pyörittävät työikäiset ja ehkäpä he kokevat asian vain työn jatkamisena vapaa-aikana.

Kaiketi tänä päivänä – etätöitten aikana erityisesti – raja työn ja vapaa-ajan välillä on hyvin häilyväinen. Some on muuttanut kaiken. Olemme tavattavissa aina ja kaikkialla. Tässä on juopa nuorempien ja vanhempien henkilöiden välillä. Nuoret ovat tavattavissa kaiken aikaa. Monilla ikätovereillani on puhelin kotona, kun ollaan kuntosalilla tai kävelyllä. Ei ainakaan huku. En osaa käyttää kuin murto-osaa puhelimeni toiminnoista ja siitä huolimatta tuntuu, että elämän tärkeimmät toiminnot ovat puhelimessa.   

Mutta se vapaa-aikaa ja harrastukset. Harrastan joogaa, jumppaa, kirjoittamista, kutomista, leipomista, lenkkeilyä, lukemista, teatteria. Korona-aika on tuonut ainakin minulle uuden harrastuksen tv-sarjojen katsomisen. Siinähän se vapaa-aika ja muukin aika kuluu.

 Kirjoitus on julkaistu Tanotorvessa toukokuussa 2021.