Ei lähtö- eikä tuloaikaa - HSL:n metkut

 Lehdissä oli sivun kokoisia mainoksia, jossa vähän vanhan näköinen pariskunta kujertaa keskenään ja tekstissä kerrotaan, ettei heillä ole kotiintuloaikoja. Minulla ei sellaisia ole ollut vuosikymmeniin.  Pikemminkin minulla on kotoa lähtökielto. Viime keväänä luulin kavereitteni kanssa, että meillä ei ollut lupa poistua kotona kuin kävelemään tai lääkärille, sinnekin vain tarkan seulonnan jälkeen eli tosisairaana. Se minkä me tulkitsimme kielloksi osoittautuikin myöhemmin suositukseksi. Sama mikä hankkeen nimi oli, me tottelimme.

Enää ei suositella yli 70-vuotiaitten liikkumisen rajoittamista vaan puhutaan riskiryhmäläisistä, joita ei turhan päiten pitäisi tavata eli heidän pitäisi olla omissa oloissaan. Nyt HSL Helsingin seudun liikenne houkuttelee 70 vuotta täyttäneitä liikekannalle. Pitäisi ostaa 30 päivän kortti, jolla saisi matkata busseissa ja junissa niin paljon ”kuin sielu sietää”. Mitä enemmän matkustat sitä edullisemmaksi liikkuminen tulee.

Mutta samaan aikaan kehotetaan välttämään julkisia kulkuvälineitä, vaikka matkalla olisi tottelevaisesti maski kasvoilla. Eikä oikeastaan ole paikkojakaan minne mennä. Kiinni ovat teatterit, museot, elokuvateatterit, ravintolat, baarit, uimahallit, kuntosalit, seniorikeskukset.  

Jos tyytyy ruokien ostamiseen lähikaupasta, apteekki on kohtalaisen kävelymatkan päässä eikä nettikaupoista ostettujen pakettien noutopaikat ole kovin kaukana, pärjää ilman HSL:n palveluja ja lippuja. Useimmilla kirjastokin on kävelymatkan päässä.

Näyttävien mainosten alle on kätketty se, että meiltä yli 70-vuotiailta otettiin pois vasta vähän aikaa tarjolla ollut etu matkustaa klo 9 -14 välillä puolella hinnalla HSL:n kulkuvälineillä. Tilalle tarjotaan 30 päivän lippua. Vaikka elämänmeno olisi normaalia, harva ikäihminen matkaa niin paljon että hän tarvitsee 30 päivän lipun. Sillä edullisella puolella hinnalla ehti käydä hyvin asioilla, niin ettei tarvinnut maksaa kuin yhden matkan, koska 80 minuutissa ehti hoitaa monta asiaa.

HSL:n lipputulot ovat romahtaneet, kun väki tekee etätöitä ja muutenkin pysyy kotinurkilla. Ikäihmisten kuukausilipullako tappiot aiotaan korvata? Useamman kuukauden jälkeen kävin Helsingin keskustassa välttämättömiä asioita hoitamassa. Junassa oli aamu- ja keskipäivällä väljää ja maskiväki oli liikkeellä. Helsingin keskustan kaduilla väkeä aavemaisen vähän. Toisenlaista on kotikulmilla. Ei tarvitse mennä kuin Selloon.

Joidenkin etujen antaminen ikäihmisille on vaikeaa. Edelleenkään helsinkiläiset eivät pääse liikuntapaikkoihin samoilla ehdoilla kuin espoolaiset ja vantaalaiset. Nyt poikkeusoloissa ei pääse pääkaupunkiseudulla kuntoilemaan kunnan ylläpitämiin paikkoihin kukaan. Sitten kun korona-aika on hallinnassa, saa espoolainen 68+ rannekkeella käydä uimahallissa ilmaiseksi, mukaan pääsee uintikaverikin ilmaiseksi. Vesijumppaa, kuntosaliharjoittelua ja monenlaista liikuntaa on tarjolla eri puolilla kaupunkia – ilmaiseksi. Vantaalla vastaava ikäraja on 70 vuotta. Helsingissä kuntoilemaan ja liikkumaan pääsee lasten lippujen hinnalla.

Korona-aikana pääkaupunkiseudun johtotroikka on tottunut päättämään koko seudun asioista yhteisvoimin. Kun tilanne rauhoittuu voitaisiinko ajatella että monet kaupunkilaisia koskevat edut voitaisiin tarjota samoilla ehdoilla. Ei liene ylivoimaista.

Iso kiitos Konala-Seuralle, joka käden käänteessä vuoden vaihteessa muutti pilates- ja keppijumppatunnit etätunneiksi. Osallistua saa ilmaiseksi jokainen seuran jäsen. Avarakatseisesti jäseneksi hyväksytään naapurissa tai kauempanakin asuva. Jäsenmaksu on vain kympin. Yhteydet pelaavat hyvin.

Kirjoitus on julkaistu Tanotorvessa 10.3.2021