Saako mummilaan mennä?
Tyttärentyttärellä on ollut pari kesää haave pyöräillä mummilaan. Matkaa yhteen suuntaan kertyy vajaat 20 kilometriä. Suunnitelma matkaan lähdöstä oli jo pitkällä, kun 12-vuotias yllättäen kysyi äidiltään: ”Saako mummilaan mennä?” Hän oli jo ollut mökkilomalla mummin kanssa, mutta mummin kotona hän oli käynyt helmikuussa.
Nyt vihdoin
ja viimein sai mennä. Leivoimme, leikimme ja pelasimme. Mummi sai olla
yleisönä, kun tyttö esitti pari tanssia, jotka alun perin oli ollut tarkoitus
esittää tanssikoulun kevätnäytöksessä. Mummila ja molemminpuolinen tunne
mukavasta yhdessäolosta oli entinen.
Jokainen
kohtaaminen ja jokainen vierailu tuntuu pitkän tauon jälkeen ylelliseltä.
Vierailut museoissa, taidenäyttelyissä, kauppakeskuksissa, joka ruokakaupassa
arveluttavat jälkikäteen. Oliko sittenkään viisasta ja turvallista lähteä. Mutta
enää en halua ”kököttää” kotona, siivota kaappeja, setviä papereita, katsoa
tv:tä, lukea, kutoa, leipoa. Kotitekemistä oli pakko kehittää, kun aluksi
sallittua oli vain yksinulkoilu.
Askel kohti
normaalia elämää on mieheni hoitokodin vierailusääntöjen hölleneminen. Hyvin hitaasti
on edetty. Ensin sain tavata mieheni ”aidan takaa”. Hän oli hoitokodin aidatulla
sisäpihalla ja minä aidan toisella puolella. Muistisairas ei moista ymmärtänyt ollenkaan.
Etenkin kun minun oli oltava maski kasvoilla. Tapaaminen ravintolan terassilla
pitkän pöydän eri päissä ei onnistunut alkuunkaan. Mieheni mielestä hänen piti
päästä halaamaan, suukottamaan ja olemaan minun kanssani. Nyt piti istua
hoitajan vieressä metrien päässä minusta. Viikkojen vieriessä säännöt ovat
hieman löystyneet. Miehen voi hakea päiväkävelylle, kunhan pitää tiukasti
maskia kasvoillaan osastolla ollessaan.
Hoitohenkilökunnan
voimavarat ovat korona-viikkojen aikana menneet kaiketi tautitilanteen
hallintaan. Siinä ovat jääneet hieman taka-alalle asukkaan lisääntynyt
väsymys, hengästyminen, pitkät hiukset, vaatteet
väärissä kaapeissa, pitkät sormien ja varpaiden kynnet. Kaukohoitona
sukulaislääkäri antoi minulle ohjeet mitä väsyneen miehen tilanteen
selvittäminen vaatisi. Verikokeille löytyi selitys ja apu järjestyi nopeasti.
Älykäs
muistisairas on itselleen vaarallinen. Kun kolmannen kerran pari kuukauden
sisällä kuulin, että mieheni on tavattu hoitokodin pihalta, en enää jaksanut
kuin ihmetellä. Miten ovien lukitus on näin löyhää. Selityksenä – miehesi on
niin älykäs että keksii miten ovet saa auki. Minä voin vain sivustakatsojana
hyväksyä että muuta ei voi tehdä kuin toivoa, että miehen mieli ei tekisi ovista
ulos. Toivon myös että minä pääsen ovista sisälle ja että säästyisimme ns.
toiselta korona-aallolta.
Kukat tervehtivät tulijaa hoitokodin pihalla.
Kommentit
Lähetä kommentti