Vain kolmet verkkarit
Siellä ne vaatteet nyt nököttävät vaatekaapissa. Missä
voisin niitä käyttää. Olen koriarestissa. Olen ollut jo viikkoja. Virallisesti
noudatan valtiovallan ohjeita, joilla on tarkoitus varjella minua ja muita yli
70-vuotiaita korona-virukselta. Suositusten mukaan saan poistua kodin seinien
sisäpuolelta vain ulkoilemaan.
Ihan näin tiukasti en ole suosituksia noudattanut.
Ruokien tuojat ovat voineet tulla kynnyksen yli, pysyä riittävän kaukana ja
alle 10 minuuttia. On ovikello muutaman kerran soinut, paketin tuoja on
turvallisen välimatkan päästä, kertonut että tuossa oven vieressä on paketti.
Nämä hetkelliset kohtaamiset on pystynyt hyvin hoitamaan verkkareissa. Jos
olisin tiennyt että joudun olemaan viikkokausia yksin kotona, olisin käynyt
verkkariostoksilla – olisi kiva jos niitä olisi erivärisiä ja erimallisia.
Kylmemmillä keleillä oli iso ilo ystävien kutomista villasukista. Niitä on
monta paria ja erivärisiä.
Harrastan lukemista, teatteria, skräppäämistä
(leikekirjojen tekemistä), kuntoilua. Lukemisen ohella äänikirjojen kuuntelusta
on tullut mieluinen asia. Teatterin korvaavat erilaiset tv-sarjat, muutama
teatteriesityskin on ollut nähtävissä. Kuntoilla voin kävelylenkillä ja
kotijumpassa. Viikon kohokohta on etäjooga.
Yhdistystovereitten WhatsApp ryhmä on ehtymätön ilon
aihe. Päivän mittaan keskustelun aiheet muuttuvat palstalla moneen kertaan.
Joka päivällä on jokin tehtävä tai puuha tarjolla. Kukaan ei tiennyt vastausta
tyttärentyttären minulle esittämään arvoitukseen: Mikä pysyy nurkassa ja matkaa
ympäri maailmaa? M
Mieheni hoitokotiin ei saa mennä. Ei tilannetta helpottaisi
mikään kontti pleksilaseineen ja mirofoneineen. Ei sairas mieli ymmärtäisi
erottavan lasin tarpeellisuutta. Saattaisi pleksi mennä nopeammin rikki kuin
kukaan aavistaisi.
Hoitokotiin on vaikea päästä, täytyy olla tosisairas. Kaikkihan
sen tietävät! Jos mikä tahansa sairaus pesiytyy osastolle, se leviää, koska
asukkaiden perusterveys on heikko. On varmasti tapahtunut laiminlyöntejä, mutta
hoitokodeissa tapahtuneiden kuolemien määrä ei yllätä. Olen käynyt samassa
hoitokodissa kaksi ja puoli vuotta. Joka kerta kun tulen piha-alueella, katson ensimmäiseksi
lipputankoa – onko lippu puolitangossa. Se ei ole harvinaista, koska
hoitoyhteisössä on kymmeniä henkilöitä. Iäkkään ja sairaan ihmisen kuolema ei
ole mikään yllätys. Pikemminkin on yllätys miten sitkeitä he ovat.
Päivittelyn sijasta pitäisi maksaa hoitohenkilökunnalle
korona-ajalta lisäpalkka ja
ylipäätään nostaa heidän palkkojaan. Pitäisi myös
ihan oikeasti selvittää miten meihin vanhoihin suhtaudutaan. Nyt meitä
varjellaan koronalta, mutta normaalisti ohjeet ovat selkeät: syökää
terveellisesti, liikkukaa, nukkukaa, seurustelkaa, harrastakaa, asukaa omassa
kodissa, maksakaa palvelunne itse. Pari viikko ennen kuolemaa saa tulla
sairaalaan – mutta mieluummin ei. Mutta kun se ei mene näin.
Oikea vastaus on postimerkki – siis siihen arvoitukseen.
Julkaistu Tanotorvessa 13.5.2020
Isäni hiihtoasu 1930-luvulta. Hyvin voisi noissa housuissa lekotella korona-karanteerissa 2020 -luvulla.
Kommentit
Lähetä kommentti