Joulu tulee sittenkin

PELASTETAAN KEITETTY PERUNA     
Jo monta viikkoa olen lukenut jouluruokien reseptejä. Vaikka olenkin innokas ruoanlaittaja en katso ”kokki -ohjelmia”. Ruokaohjeista on hauska arvuutella miltä mikäkin uutuus tai vähän tutumpi kokoonpano mahtaisi maistua.
Lapsena 1950-luvulla joulupöydän antimia odotti innokkaasti. Kinkku oli eritoten isäni ja veljieni herkku. Vaikka lipeäkalan keittämisestä tuli aika ikävä haju ja valkokastike oli hankala saada onnistumaan puuhellalle, oli se herkkuani. Rosolli ja lasimestarinsilli eivät oikein maistuneet. Erilaiset laatikot olivat kinkun hyösteenä pikemminkin pakkopullaa kuin herkkuja. Saihan maksalaatikkoa ja makaroonilaatikkoa muulloinkin. Eniten odotin tapaninpäivän vierailua tätiemme luo. Siellä oli tarjolla luumukiisseliä ja kermavaahtoa.v
uosi vuodelta joulupöydän herkkuvalikoima on monipuolistunut. Kaikkea mitä haluaisi tehdä, ei kannata näpertää, koska niitä ei kukaan jaksa syödä. Niinpä päätimme pari vuotta sitten toteuttaa uudistuksen. Seuraavana vuonna emme tarjoa montaa eri lajia kalaa ja silliä, laatikoita karsitaan, muita lisukkeita vähennetään ja jälkiruokaakin tehdään vain yhtä lajia. Lopullisesti on myös ratkaistava syödäänkö kinkkua vai kalkkunaa. Päätettiin äänestää demokraattisesti mitä itsekukin haluaa että joulupöydässä on ehdottomasti oltava.

Listalta löytyivät sillit, lohet, siiat, mätikakku, Italian salaatti, rosolli, laatikot – kaikki mitä vuosien varrella on tarjottu, jälkiruokiakin oli toivomuslistalla useampi. Vanhin lastenlapsista oli realisti. Hän toivoi että joulupöydässä on keitettyä perunaa. Hän pelkäsi että suvun naiset innokkaina karsijoina, heivaavat perunat pois. Mutta emme me sellaiseen aio ryhtyä.
Kyllä minäkin loppujen lopuksi olen monipuolisen perinteisen ja jotain uuttakin sisältävän joulupöydän kannalla. Emme karsi mitään!
Toinen kompastuskivi ovat joululahjat. Kun väkeä on koolla useampi kuin kaksi niin lahjoja kertyi vääjäämättä aika paljon eli liikaa. Syntyi ajatus että aikuiset saavat vain yhden lahjan. Arvomme antajat ja saajat. Toiveita saa esittää! Useimmiten lahjat ovat ns. eettisiä lahjoja, elämyksiä tai lippuja konserttiin, teatteriin, tapahtumaan.
Olen vankkumaton kirjojen ystävä ja haluan antaa lahjoiksi kirjoja. Onneksi tyttäreni ovat syntyneet joulun alla, joten heidät kirjalahjansa voi antaa alta pois. Ja lapsille ja nuorille saa paketteja laittaa ihan niin kuin ennenkin. Saatamme olla vähän huonoja kuluttajia, mutta kuluttajia kumminkin.

Jouluun liittyy monenlaisia koristeita. Kankainen adventtikalenteri on Maaritin perheen Ranskan vuosilta kotoisin. Joka joulu kaikki kolme tyttärentytärtäni pohtivat mikä olisi oikea paikka millekin joulukertomukseen liittyvälle henkilölle ja eläimelle. Mielipiteet vaihtuvat vuosittain. Puhumattakaan siitä että kun yksi tyttö tulee ja näkee mitä toinen on laittanut, aloitetaan kaikki alusta.     



Jouluseimellä on melkoisesti ikää. Sen Maarit teki kun nykyisin 23-vuotias Matias oli  4 - 5 vuotias Ranskassa asustava pikkupoika. Muottien mukaan tekeminen ei ollut ihan niin helppoa kuin äiti oli olettanut. Kun isi tule kotiin, kertoi Matias ilahtuneena että meillä on Jeesus-kaksoset, Ensimmäinen vauva oli epäonnistunut, joten piti tehdä uusia. Ja näin saatiin kaksoset. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Ryhmäteatterin Vaellus

Kultalampi Helsingin Kaupunginteatterissa