Olen monta vuotta kärsinyt siitä kun en osaa engnlantia. Luin sitä koulussa vain kolme vuotta. Sen sijaan luin 7 vuotta saksaa. Kun opiskelin yliopistossa silloin kaikki vieraskielinen kirjallisuus oli joko ruotsin tai saksan kielistä. Olen vähitellen alistunut siihen että minulla on niin sanottu huono kielipää eli opin vieraita kieliä tosi huonosti. 

Olen ollut tyytyväinen kuin taipumus oppia hitaasti ja vähän vieraita kieliä ei ole periytynyt Kaisulle eikä Maatirille eikä Elisalle eikä Matikselle ja toivon mukaan ei Karlalle eikä Kertullekaan. 

Ymmärrän täysin jos Elisa haluaa ryhtyä kirjoittamaan blogiaan englanniksi. Hän saisi paljon enemmän lukijoita ja minun olisi pakko yrittää saada selvä hänen jutustaan, joten minun kielitaitoni joutuisi koetukselle ja saattaisin jopa oppia jotain uutta.   

Olimme Kaisun kanssa perjantaina seuraamassa Karlan luokan kahta oppituntia: äidinkieltä ja ympäristöoppia. Kaksi opettajaharjoittelijaa piti tunnit. Välillä minua harmitti kun Karla sai vastata mielestäni liian harjoin. Hän oli etenkin äidinkielen tunnilla hyvin aktiivinen. Luokka opetteli erisnimien kirjoittamista. Toisella tunnilla aloitettiin projektityö aiheesta Helsinki. Oli mielenkiintoista kuulla mitä oppilaille tulee mieleen siitä mitä on Helsingissä. 

Parhaillaan on ulkona kaunis syksyinen sää. Olimme ukin kanssa kahden tunnin kävelyllä. Kävimme Malminkartanon täyttömäellä, joka on 95 metrin korkuinen, Helsingin korkein luonnonmukainen paikka. 

Odotan innolla uutta viikkoa. Tiedossa on monta uimahalli-keikkaa, joogaa, kokouksia ja Kansallisteatterin 140-vuotisjuhlat. Meillä on Kaisun kanssa paikat ensimmäiselle parvelle, mutta tärkeintähän on että pääsemme juhliin. 

Vieläkin mieltä lämmittävät viime lauantaina meillä pidetyt Matiaksen yo-juhlat. Matias kävi perjantaina myöhäisellä lounaalla ja kehui kun sai tavallista kotiruokaa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku