Tekstit

Kuva
Tuusulalainen Krapin kesäteatteri tutustuttaa katsojat Suurenmoista -musiikkikomediassa laulaja Florence Foster Jenkinsiin. Komedia perustuu tositapahtumiin – vaikka sitä on vähän vaikea uskoa. Miten nainen joka ei osaa laulaa ollenkaan voi esiintyvä Carnegie Hallissa. Miten hänen miesystävänsä ja ystävättärensä eivät kerro Florencelle totuutta. Kukaan ei henno murtaa Florencen vakaata uskoa kykyihinsä ja vakaan uskonsa avulla hänelle avautuvat ovet hienoihin konsertti-iltoihin. Taustana ovat myös Florencen perintörahat. Näytelmän ohjaaja Lija Fischer on rakentanut esityksestä toisaalta tarinan siitä miten vahva usko siirtää vaikka vuoren ja toisaalta hauskan ja pakostikin katsojia naurattavan ja viihdyttävän esityksen. Muutenhan Suurenmoista ei istuisi suomalaiseen kesäteatteriperinteeseen. Anna-Leena Sipilä vei roolinsa Florencena kunniakkaasti läpi. Etenkin lauluja oli vähän jännittäväkin seurata. Kokonaisuutena Sipilä ei saanut kiinni lahjattoman laulajan vääristyneestä omakuvasta....

Exlibrikseni tarina

Kuva
Täyttäisin viisikymmentä vuotta muutaman kuukauden kuluttua. Olin pohtinut haluanko syntymäpäivälahjaksi exlibriksen vai Tampere-aiheisen taulun. Minä olen kotoisin Tampereelta ja mieheni Turusta. Meillä oli Turku-aiheinen maalaus, muttei Tampere-kuvaa. Olen harrastanut lukemista siitä saakka kun ensimmäisellä luokalla kansakoulussa opin lukemaan. Lukemaan oppiminen oli hankalaa. Oliko kukka vai kuka, kokko vai koko, kannu vai kana. Vähitellen sanat alkoivat lukiessa saada oikean muodon. Kirjat löytyivät Tammelan kirjastosta, jonne kotoa oli matkaa vain kilometri. Oppikoulua kävin toiselle puolella kaupunkia ja koulumatkoilla oli helppo poiketa lainastossa Keskustorin kupeessa. Piti odottaa että täytti 16 vuotta ennen kuin sai lainata kirjoja aikuisten osastolta. Onneksi isä lainasi kirjoja toiveitteni mukaan. Vähitellen omia kirjojakin kerääntyi. Sain säännöllisesti kirjoja nimipäivä-, syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistolla suomen kieltä ja he...

Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset Suomen Kansallisteatterissa

Kuva
Ennen kuin esirippu laskeutui Kaarlo Bergbomin koottujen kärsimysten päätyttyä Suomen Kansallisteatterissa, astui Sari Puumalainen, näytelmän Emilie Bergbom lavan reunalle ja kertoi katsomolle, että huhtikuun 9. päivänä 2025 tuli kuluneeksi 123 vuotta siitä kun Kansallisteatterin uudessa toimitalossa vietettiin avajaisia. Tapahtuman kunniaksi lauloimme: Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Kansis. Ikimuistettava päivä ja ikimuistettava näytelmä. Tiina Puumalainen ja Hanna Suutela ovat kirjoittaneet hauskan, hätkähdyttävän ja historiallisia tapahtumia valaisevan näytelmän. Ensin tuntui että mikä ihmeen painoylitarkastaja tarvitaan seuraamaan näytelmän kulkua jokaisessa esityksessä. Ennen muuta koko teatterin henkilökunta odottaa henkeään pidätellen saadaanko painoasiain ylihallitukselta lupa avajaisten pitämiseen. Lupaa odotellessa teatterilaisten keskinäiset välit ovat kovalla koetuksella. Ida Aalberg (uhkea Maria Kuusiluoma) ja Kaarola Avellan (kipakka Paula Siimes) ...

Pitäjänmäen uusi sydän

Kuva
Ennen kuin siirrymme ajanlaskussamme uudelle kymmenluvulle, on Pitäjänmäelle noussut uusi koulu, päiväkoti, kirjasto, nuorisotalo, liikuntahalli keskittymä. Kaikki rakennukset kestävät sata vuotta. Suunnittelijan mukaan on tehty uusi Pitäjänmäen sydän. Sitä ennen pitää löytää koululaisille, päiväkotilaisille, kirjaston asiakkaille, nuorisotalon ja koulujen liikuntasalien käyttäjille väistötilat. Tavarat on pakattava ja asetuttava uusiin tiloihin kolmeksi vuodeksi eli muutto on kaikilla edessä kesällä 2026.   Lähiseudun asukkaiden on siedettävä purku- ja rakennustöiden liikennettä, melua ja pölyä, kunnes uusiin tiloihin toivon mukaan muutetaan syksyllä 2029. Kaikki pitäisi saada kesällä valmiiksi.    Vanha koulurakennus on seissyt paikoillaan vuodesta 1954. Sen viereen rakennettiin vuonna 1991 yläasteen koulu, nuorisotalo ja kirjasto. Päiväkoti valmistui myöhemmin. Uudemmat rakennukset puretaan, on rakennusvirheitä ja pahoja puutteita.   Kouluille saatanee väliaik...

Teatteri Avoimet Ovet: Saa rumiakin tanssittaa

Kuva
Teatteri Avoimien Ovien Saa rumiakin tanssittaa on ainutlaatuisen hieno kunnianosoitus näyttelijä Siiri Angerkoskelle. Se on myös näytelmän käsikirjoittaja-esittäjä Pinja Hahtolan ja ohjaaja Olka Horilan ammattitaidon juhlaa. Siiri Angerkoski (21.8.1902-28.3.1971) ehti näytellä yli sadassa elokuvaroolissa. Hän on Suomen kaikkien aikojen työllistetyin elokuvanäyttelijä. Elokuvien lisäksi hän näytteli myös teattereissa eri puolella Suomea. Me muistamme hänet ennen muuta rouva Puupäänä Pekka ja Pätkä -elokuvissa ja Suomisen perheen kotiapulaisena Hildana. Elokuvissa hän näytteli vanhojapiikoja, vuokraemäntiä, seurapiirirouvia, kotirouvia kipakasti ja hauskasti. Välillä vuorosanoja oli niukasti, ennätys oli yhden elokuvan ”God morgon”.   Vuonna 1938 Suomen Filmiteollisuus palkkasi Siiri Angerkosken ja hänen miehensä Kaarlo Angerkosken kuukausipalkkaisiksi näyttelijöiksi. Siiri irtisanottiin tehtävästään vuonna1964. Hahtolan Siirin suuri suru oli vuodesta toiseen se, ettei hän koska...

Suomen Kansallisteatteri: Laura

Kuva
Suomen Kansallisteatterin ja Jyväskylän kaupunginteatterin yhteistyönä syntynyt Pasi Lampelan Laura on räiskyvä ja riipaiseva esitys. Kun avioliitossa kaikki viidentoista yhteisen vuoden jälkeen tuntuu Harrista (Esa-Matti Long) laimealta, ei siinä auta edes menestyvä yritys. Voisiko pakotienä olla elämä nuoruuden rakastetun kanssa. Kaikki olisi aivan toisenlaista. Harri on yrittänyt katkaista suhteen, mutta ei ole pystynyt siihen.  Aluksi naisten ajatukset ja tunteet ovat taka-alalla, mutta kun suuri valhe alkaa vähitellen paljastua, pääsevät naisetkin paremmin ääneen – tai oikeastaan aviovaimo.                                       Esa-Matti Long, Maria Kuusiluoma                                              ja Piia Mannisenmäki  Harri päättää antaa elämässään tilaa...

Suomen Kansallisteatteri: Oppitunteja eläville

Kuva
Suomen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä Akse Petterssonin kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Oppitunteja eläville ollaan tutkimuslaitoksella, jossa etsitään tapaa millä kansalaisia voitaisiin valmistaa tulevia mullistuksia varten.  Salaisessa laitoksessa on töissä kolme miestä (Joonas Heikkinen, Heikki Pitkänen ja Janne Reinikainen) sekä yksi nainen (Katariina Kaitue).  Kirkkaankeltaisissa työtakeissaan he muistuttavat 1970-luvun jollain tapaa turvallista ja samalla hieman yksioikoista työelämää. Lavastus on ohjaajan ja Katri Rentton yhteistyön tulosta ja pukusuunnittelu Auli Turtiaisen käsialaa.   Kaikilla on asiaa toisilleen, mutta puheet eivät kohtaa kuulijaa. Jokainen häärää omiaan ja yrittää herättää toisen mielenkiinnon. Kun yhdessä yritetään hoitaa tärkeitä kokeita ja saada niistä raporttia aikaan, menee kaikki myttyyn. Kukaaan ei ota vastuuta kokonaisuudesta tai ei aina edes omasta osuudestaan.  Ohjaajan sanojen mukaan teos käsittelee inhi...